Holokaustin tapahtumapaikalla

TulostusversioTulostusversio

Olen juuri palannut ulkomaan matkalta. Eiköhän ulkomaan matkalle lähdetä yleensä virkistymään. Tällä kertaa kuitenkaan virkistäytyminen ei jäänyt päällimmäiseksi kokemukseksi, vaikka matka olikin erittäin antoisa ja kokemisen arvoinen. Vierailin nimittäin ensi kertaa elämässäni Toisen maailman sodan aikaisissa pahimmissa keskitysleireissä Auschwitzissa ja Auschwitz-Birkenaussa. Matka oli Patmos Lähetyssäätiön järjestämä ja olin siellä ”matkapappina”.

Kaikki mitä tuolla matkalla sai nähdä ja kokea herätti paljon ajatuksia ja kysymyksiä, joiden läpikäyminen vaatii varmasti paljonkin aikaa. Ainakin siellä vahvistui persoonallisen pahan eli Saatanan todellisuus. Voisi sanoa, että ihmismieli ei yksinkertaisesti pysty loihtimaan kaikkea sitä sairasta mielettömyyt-tä, mistä nuo paikat huutavat todistustaan vielä tänäkin päivänä.

Kautta vuosikymmenien on ihmetelty ja kyselty, kuinka kokonainen kansakunta saattoi mennä niin harhaan, että kulki täysin sokaistuna Hitlerin ja natsien talutusnuorassa aivan lumoutuneena. Tuohon ihmettelevään kysymykseen löytyy ainakin kaksi selvää vastausta.

Toinen on valhe ja propaganda, joita systemaattisesti harjoitettiin jopa vuosikymmenien ajan. Tuo propaganda kohdistui ennen kaikkea juutalaisia kohtaan, joista valehdeltiin, että he ovat sikoja, jotka on eliminoitava pois. Kansan mielipiteen muokkaus ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan Hitler ja natsithan toivat propagandaansa esille jo 1920-luvun alusta lähtien. Aivopesu alkoi jo koulun alaluokilla ja oppikirjoissa antisemitismi tuotiin selvästi esille. Juutalaisvastaisuus ei kuitenkaan alkanut natseista, vaan oli jatkunut jo vuosisatojen ajan. Valitettavasti uskonpuhdistajallamme Martti Lutherillakaan ei ole puhtaat paperit tässä asiassa.

Toinen asia, johon natsismi perustui, oli lainsäädäntö. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa otettiin avuksi jopa käsite hätätilasta, jonka turvin natsit saattoivat säätää millaisia lakeja tahansa. Keskustelin ennen matkalle lähtöä näistä asioista erään henkilön kanssa, ja tuo keskustelukumppani toi esille saman havainnon, johon olin itse päätynyt jo aikaisemmin. Tuo henkilö nimittäin totesi: ”Mutta nuohan ovat asioita, jotka tapahtuvat tänäkin päivänä keskuudessamme!” Juuri näin! En toki tarkoita sitä, että olisimme menossa kohti natsismia. Tarkoitan sitä, että valhe ja siihen liittyvä lainsäädäntö ovat asioita, jotka tapahtuvat tässäkin ajassa.

Jokainen on varmasti huomannut, että kun tässä ajassa halutaan viedä läpi jokin asia, tuota valhetta aletaan systemaattisesti jauhaa mediassa aamusta iltaan. Valhe kasvaa vuosi vuodelta ja niinpä tänä aikana saatetaan jo päiväkerhoissa hokea, ettei ole tyttöjä eikä poikia, vaan jokainen voi olla sitä, mitä tahtoo.

Toisen asian eli lainsäädännön olemme joutuneet samoin kokemaan. Sen kyseenalaisia hedelmiä olemme voineet seurata päivä päivältä, kun uutisissa on saatu seurata esim. Päivi Räsäseen liittyvää oikeudenkäyntiä. Ensin säädettiin tietyn poliittisen suunnan vaatimuksesta lait, jotka vaativat kriminalisoitaviksi kaikenlaisen vihapuheen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Perustelut näille laille tuntuivat tietysti hienoilta, mutta kukaan ei osannut etukäteen arvata, että niillä voidaan eräänä päivänä vaatia rangaistavaksi jopa joidenkin Raamatun jakeiden lainaaminen.

Tämä lainsäädäntötemppu ei sinänsä ole mikään uusi keksintö saatanan työkalupakissa. Siitä kertoo meille jo Danielin kirjan kuudes luku, jossa Danielin vastustajat miettivät Persian kuninkaan hovissa, kuinka saisivat juutalaisen Danielin tuomituksi. Kun he eivät löytäneet mitään syytä Danielin elämästä, he harhauttivat kuninkaan säätämään lain, jonka mukaan kukaan ei saanut kuoleman rangaistuksen uhalla kolmeenkymmeneen päivään rukoilla apua keneltäkään muulta kuin kuninkaalta.

Ei voi muuta kuin todeta, että täysin mieletön ja turha laki, jonka noudattamista suuressa Persian valtakunnassa oli täysin mahdoton valvoa! Mutta lain tarkoitushan oli ainoastaan saada yksi henkilö eli juutalainen Daniel tuomituksi kuolemaan. Daniel ei voinut tietenkään noudattaa tuota lakia sekuntiakaan, mutta Jumala pelasti hänet vihollistensa kädestä, ja Danielin vastustajat joutuivat itse leijonien syötäviksi. On oikeastaan hyvin sattuvaa, että tuon opastetun Auschwitzin kierroksen loppupuolella meille näytettiin hirsipuu, johon on hirtetty vain yksi ainoa ihminen. Oppaamme käytti jopa sattuvaa sanontaa: ”hirviö!” Tuo henkilö oli keskitysleirin johtaja, joka vuosikausia oli saanut suorittaa hirviömäisiä tekoja johtamallaan kuolemanleirillä.