Ilmestyskirjan kolme naishahmoa

Ilmestyskirjasta löytyy kolme naishahmoa, joihin kiinnitetään tarkempaa huomiota. Jokaisella noista hahmoista on ollut, on tai tulee olemaan läheinen yhteys Jumalaa ja Kristukseen, ja siksi ne halutaan nostaa esille.

Ensimmäinen hahmo löytyy kahdennentoista luvun alkujakeista, jossa sanotaan: ”Taivaassa näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, pukunaan aurinko, kuu jalkojensa alla ja seppeleenä päässään kaksitoista tähteä.” Lisäksi sanotaan, että ”nainen synnytti poikalapsen, joka on paimentava kaikkia kansoja rautaisella sauvalla. Hänen lapsensa temmattiin Jumalan luo ja hänen valtaistuimensa luo”.

Tätä naishahmoa on yritetty selittää monella tavalla, mutta ainakin itselleni on selvää, että siinä kuvataan Israelia, jolla on Raamatussa erityisasema Jumalan suunnitelmissa. Jumala on antanut maailmalle ilmoituksen itsestään juuri Israelin kansan kautta, heidän kauttaan ovat tulleet liitot, Raamatun sanan ilmoitus ja itse Vapahtajamme Jeesus Kristus. Symbolien selitys auringosta, kuusta ja kahdestatoista tähdestä löytyy kristallinkirkkaasti Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37. luvusta, jossa kerrotaan Joosefin näkemästä unesta. Kahdellatoista tähdellä ei siis ole mitään yhteyttä esim. Euroopan Unioniin.

Toinen naishahmo löytyy 17. ja 18. luvuista, joissa kuvataan suurta porttoa. Kun Johannes oli temmattu taivaaseen, tuli eräs enkeli hänen luokseen ja sanoo: ”Tule, minä näytän sinulle, millaisen tuomion saa se suuri portto, joka istuu paljojen vesien päällä.” Sitten enkeli vei Johanneksen hengessä autiomaahan, jossa hän näki naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä. Nainen oli pukeutunut purppuraan ja helakanpunaan ja koristautunut kullalla, jalokivillä ja helmillä. Kädessään hänellä oli kultainen malja, joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa saastaisuutta. Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Johannes näki naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hänet nähdessään Johannes ihmetteli suuresti.

Miksi Johannes ihmetteli suuresti nähdessään tuon naisen? Näkihän Johannes mitä valtavampia asioita näyssä, minkä hän Patmos-saarella sai. Missään muussa kohtaa ei sanota, että Johannes olisi ihmetellyt, mutta nyt hän jopa suuresti ihmetteli. Ymmärrän Johanneksen ihmetelleen siksi, koska hän näki jotakin sellaista, mitä hän ei olisi ikinä uskonut näkevänsä. Sinäkin saatat ihmetellä, kun kerron, mitä uskon tuon suuren porton kuvaavan.

Olen vakuuttunut, että portolla kuvataan langennutta Kristuksen seurakuntaa, ja siksi Johannes suuresti ihmetteli. Johannes ihmetteli, kuinka Kristuksen nimeä kantava seurakunta voi eräänä päivänä vajota niin syvälle. Huomaa, että enkeli vei Johanneksen autiomaahan, jossa hän näki naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä. Nainen oli siis kuivassa autiomaassa, jossa ei ollut pisaraakaan Pyhän Hengen virvoittavaa voimaa. Sitä vastoin nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristeltu kullalla ja jalokivillä, eli kaikella tämän maailman rikkauksilla.

Kun ajattelemme kristillisen kirkon historiaa, kuinka kuvaavaa tuo on ollut jo kirkon varhaisesta historiasta lähtien. Katolinen kirkko läksi tavoittelemaan tämän maailman rikkauksia ja valtaa. Siksi nainen ratsastaa pedon selässä pyrkien näin käyttämään hyväkseen tämän maailman valtiaita. Nainen on myös juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Katolisen kirkon historia todistaa, että se on marttyyriyteen saakka vainonnut Kristuksen todellisia seuraajia.

Nainen ei siis ole enää puhdas uskollinen morsian, joka se on eräänä päivänä ollut, vaan kaikkeen riettauteen langennut portto. Ilmestyskirjan kuvaus portosta käy päivä päivältä yhä ilmeisemmäksi. Jumalan sanasta ja Kristuksen puhtaasta seuraamisesta luopuva kirkko juovuttaa haureutensa vihan viinillä yhä suuremman osan maan asukkaista hengettömään ja eksyttävään nimikristillisyyteen.

Tänä päivänä en kuitenkaan halua nimetä mitään kirkkokuntia tai seurakuntia, koska raja langenneen porttokirkon ja elävän Kristuksen seurakunnan välillä on usein meidän ihmisten mahdoton piirtää. Mutta sen uskallan sanoa, että jokainen kirkkokunta ja seurakunta tullaan lopun ajassa koettelemaan ja seulomaan.

Ilmestyskirjan kolmas naishahmo kuvataan 21. luvussa, jossa yksi enkeleistä sanoo Johannekselle: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Hän vei Johanneksen Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti hänelle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, ja sen hohde oli kuin kaikkein kalleimman kiven, kuin kristallinkirkkaan jaspiksen.

Karitsan vaimo on siis uusi taivaallinen Jerusalem, joka laskeutuu alas taivaasta. Tämän jälkeen seuraa mahtava kuvaus taivaallisesta kaupungista, joka on kaunistettu kullalla ja helmillä ja koristeltu kaikkinaisilla jalokivillä. Huomaa, että se on koristettu lähes samoilla aineilla kuin portto, mutta morsiamen koristeet ovat taivaallisia, katoamattomia.
Ajattele, että meillä on kerran mahdollisuus olla asukkaina tuossa uudessa Jerusalemissa ja olla näin osa erästä Ilmestyskirjan naishahmoa eli Karitsan vaimoa. Ollaan uskollisia kuolemaan asti, niin saamme elämän kruunun.