Suuri tunnusmerkki taivaassa

Ilmestyskirjan kahdennentoista luvun alussa apostoli Johannekselle näytettiin suuri tunnusmerkki taivaassa. Tuo tunnusmerkki oli nainen pukunaan aurinko, kuu jalkojensa alla ja seppeleenä päässään kaksitoista tähteä. Nainen oli raskaana ja hän synnytti poikalapsen, joka on paimentava kaikkia kansoja rautaisella sauvalla. Hänen lapsensa temmattiin Jumalan luo ja hänen valtaistuimensa luo.

Kreikan kielen sana ”semeion”, joka on käännetty tunnusmerkiksi, voi tarkoittaa myös ennusmerkkiä tai ihmettä. Tuo suuri tunnusmerkki taivaassa on Israel, vaikka muunkinlaisia selityksiä on sille yritetty antaa. Annetut tuntomerkit ovat kuitenkin niin selvät, että tulkinnassa ei mielestäni voi erehtyä. Raamattuhan itse selittää omat symbolinsa ja niin tässäkin tapauksessa. Tämän symbolin tulkinnan löydämme Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37. luvusta, jossa kerrotaan nuoren Joosefin näkemistä unista. Jaakobin poika Joosef näki unen, jossa aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat häntä. Ja näinhän myöhemmin tuli käymään, kun Joosefista tuli jopa Egyptin suurvallan kakkosmies. Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä tarkoittivat Joosefin isää, äitiä ja yhtätoista veljeä. Johanneksen näkemässä näyssä Joosef itse oli tietysti kahdestoista tähti.
Johanneksen näkemää tunnusmerkkiä on joskus yritetty selittää myös seurakunnaksi, mutta eihän seurakunta synnyttänyt poikalasta, vaan juuri päinvastoin. Poikalapsi eli Jeesus perusti seurakunnan. Kun lisäksi poikalapsesta sanotaan, että hänet temmattiin Jumalan valtaistuimen luo ja hän on paimentava kaikkia kansoja rautaisella sauvalla, ei mielestäni jää epäilystäkään, että suuri tunnusmerkki taivaassa on Israel.

Mutta Johannekselle näytettiin myös toinen merkki taivaassa, ja se oli suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja päissä seitsemän kruunua. Tämä toinen merkki selitetään selväsanaisesti, joten emme tarvitse miettiä, mikä se on. Ilm. 12:9 sanoo, että tuo suuri lohikäärme on se vanha käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi ja joka on koko maanpiirin eksyttäjä. Johanneksen näkemässä näyssä tuo toinen merkki, tulipunainen lohikäärme yritti monin tavoin tuhota sekä tuon naisen, että poikalapsen, jonka nainen synnytti. Tämän lisäksi lohikäärme vainosi myös niitä vaimon jälkeläisiä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.

Tuo ensimmäinen tunnusmerkkihän oikeastaan syntyi jo silloin, kun Aabrahamin jälkeläisistä alkoi kasvaa kansakunta. Patriarkka Jaakobin aikaan tuo kansa meni Egyptiin ja kasvoi siellä suureksi kansaksi. Faarao ja egyptiläiset alistivat israelilaiset orjuuteen ja alkoivat vainota heitä. Farao antoi jopa käskyn, että kaikki Israelin vastasyntyneet poikalapset on heitettävä Niili virtaan. Mietipä, mikä suuri hätä ja tuska oli jo tuolloin israelilaisilla. Me voisimme kuvitella, mikä olisi tilanne, jos oma maamme olisi vaikkapa miehitettynä ja miehittäjä antaisi käskyn, että kaikki vastasyntyneet poikalapset on hukutettava johonkin meidän tuhansista järvistämme.

Historian saatossa tuo toinen merkki taivaalla, lohikäärme, on yrittänyt monta kertaa tuhota ensimmäisen tunnusmerkin. Eli kuten tuo ensimmäinen tunnusmerkki Israel koostuu ihmisistä, samoin toinen merkki saa kaiken aikaan ihmisten kautta. Eihän demoniarmeijat ole koskaan kirjaimellisesti hyökänneet Israelia vastaan, vaan saatana on käyttänyt ja käyttää aina ihmisiä ja kansakuntia omien päämääriensä saavuttamiseksi. Mutta koskaan se ei ole siinä täysin onnistunut, eikä tule tulevaisuudessakaan onnistumaan. Saatana ei ole onnistunut edes sekoittamaan juutalaisia täysin muiden kansojen sekaan, vaikka ajoi sen vuosituhansiksi pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan. Tätähän kuvaa Ilmestyskirjan sanonta, 12:15: ”Käärme syöksi kidastaan naisen perään vettä, kuin virran, saadakseen hänet virran vietäväksi.” Kaikesta huolimatta Israelin kansa on säilynyt omana kansanaan, ja näin tuo suuri tunnusmerkki taivaassa tulee säilymään loppuun asti.

Jokin aika sitten televisiossa haastateltiin erästä juutalaista nuorta naista. Hän ihmetteli ja murehti sotatilaa, joka Israelissa on tällä hetkellä. Samalla hän suri myös antisemitismin nousua, mikä on tapahtunut maailmalla viime aikoina. Hän ihmetteli, miksi hänen kansansa on aina, kautta historian, ollut vainottuna. Ja tottahan on, ettei mikään toinen kansa ei ole ollut niin systemaattisen vainon kohteena kuin Israel. Ei edes palestiinalaiset, vaikka heidät halutaan nostaa tämän päivän mediassa joka päivä esille kärsivänä kansana. Eihän he ole voineetkaan olla vainottuina historian saatossa, koska koko käsite ns. Palestiinan kansasta on syntynyt vasta muutama vuosikymmen sitten.

Israel tulee siis olemaan suurena tunnusmerkkinä loppuun saakka, ja tekisi mieli sanoa, että se tulee olemaan tälle maailmalle jopa kiusallisena merkkinä. Myös tuo toinen merkki tulee olemaan sinne saakka, kunnes Kristus tulemuksessaan ottaa vallan. Tämän toisen merkin olemassaolonhan todistaa meille kaikki se antisemitismi, mikä nostaa päätään yhä röyhkeämmin. Tuota merkkiä edustavat jopa kaikki ne päätökset, joita YK:ssa on tehty Israelia vastaan. Sitä edustavat kaikki ne boikotit, joilla Israelia vastustetaan tavalla tai toisella, viimeisenä esimerkkinä tästä Euroviisuihin liittyvät boikottivaatimukset. Sitä edustavat kaikki ne mielenosoitukset, joita pidetään suurkaupunkien kaduilla tai yliopistojen kampuksilla ympäri maailmaa. Sitä edustaa kaikki se viha Israelia kohtaan, joka nostaa päätään niin maallisella kuin jopa kirkollisellakin taholla monin paikoin.

Joka tapauksessa tuo ensimmäinen suuri tunnusmerkki tulee säilymään loppuun saakka, jopa tuhatvuotiseen valtakuntaan, ja uutena Jerusalemina jopa ikuisuuteen saakka. Sitä ei syrjäytä edes joidenkin teologien toitottama korvausteologia, jossa kristillisen seurakunnan selitetään korvanneen ja korvaavan Israelin. Mutta tuo toinen merkki, johtajanaan saatana, tullaan kerran heittämään tuliseen järveen kaikkine kannattajineen.