NÄIN HILJENTYNYT OON

Kuuntele laulu:

NÄIN HILJENTYNYT OON   Säv./san. Kyösti Isberg, Jouko Koistinen

Näin hiljentynyt oon, Herra etees´ Sun,

kuin Maria Sun etees polvistun.

Tahdon kuunnella Sun ääntäs,

mitään pyydä en,

vaan hyvyytesi valtaa sydämein.

    Oon turvassasi Sun, oot ympäröinyt mun,

    niin ihmeelliseen rauhaas verhoudun.

    Näin mietteissäni mietin, omaa elämäin,

    suuri kiitollisuus täyttää sisimpäin.

Vaikk´ paljon menetin, mä tiellä taistelun,

silti kallein aarre tallella on mun.

En hopeaa, en kultaa, mä kaipaa ihmisten

kun omistaa saan aarteen taivaisen.

    Mä rikkinäinen saviruukku, pöydälläsi Sun,

    pala palalta Sä korjaat murretun.

    Ei mitkään pahan nuolet, ei lyönnit ihmisten,

    voi horjuttaa nyt rauhaa sydämein.

    Viell´hiljentynyt oon Herra edessäsi Sun,

    ain tahtoisin mä olla kanssas Sun.

    Mun palattava vielä on arkeen, taisteluun,

    mutt´ kerran ikuisuuden luona Sun!