Kesämökki muisto

Eräänä päivänä sanomalehteä lukiessani mieleeni palautui muisto monen vuosikymmenen takaa.

Nuorena pappina toimiessani, sain usein myös kutsuja vierailla eri kodeissa. Monia mielenkiintoisia tuttavuuksia syntyikin tätä kautta. Kerran eräs keski-ikäinen mies pyysi minua yökylään kesämökilleen. Olin juuri jäämässä kesälomalle ja siksi oli otollinen tilaisuus vastata myöntävästi tuohon pyyntöön, etenkin kun tiesin, että mökki oli kauniilla paikalla suuren vesistön rannalla.

Niinpä eräänä kauniina kesäisenä päivänä saavuimme kahdestaan tuolle mökille. Monenlaista mökkielämään kuuluvia aktiviteetteja saimme harrastaa vierailuni aikana. Järvellä käytiin moottoriveneajelulla, pyydystettiin kalat, jotka illan myötä savustettiin ja syötiin. Ja mikäpä kruunaisi mökki-illan paremmin, kuin saunominen ja uinti suomalaisen kesäillan tunnelmissa.

Kun illan päätteeksi olimme jo asettuneet vuoteelle, jatkoimme vielä keskustelua, samassa huoneessa kun nukuimme. Lopulta isäntä käänsi varovasti keskustelun aiheeseen, jonka pian tajusin olleen perimmäisenä syynä koko vierailukutsuun. Hän kertoili, kuinka jo nuoruudestaan alkaen hän oli toisaalta kokenut myös houkutusta homoseksuaalisuuteen.

Tuo keskustelunavaus tuntui kieltämättä hieman yllättävältä tuossa kesäyön hämärässä. Yllättävää se oli ennen kaikkea siksi, koska tuo mies oli naimisissa oleva ja hänellä oli myös kaksi lasta. Tuttavapiiriini kuului kuitenkin jo tuohon mennessä joku henkilö, joka oli sanonut olevansa homoseksuaali, enkä silti ollut katkaissut yhteydenpitoa häneen sen perusteella. 

Olin tuohon aikaan vielä yksinäinen poikamies, vaikka olin juuri noina viikkoina aloittanut seurustelun tulevan vaimoni kanssa. Minulle jäi hieman arvoitukseksi, oliko tuon miehen motiivina vierailukutsuun aivan kuin tunnustella kepillä jäätä ja saada selville, jos hyvinkin olisin kiinnostunut suhteesta miehiin. Ainakin itselleni jäi vahvasti tällainen tuntu.

En muista enää tarkkaan vuorosanoja, mutta koin joka tapauksessa tärkeäksi johdatella tuossa tilanteessa keskustelua niin, että saatoin heti tuoda esille oman vakaumukseni ja omat elämänsuunnitelmani. Näin siksi, ettei toisen päässä lähtisi laukkaamaan mitään turhia toiveita. Vierailun isäntä oli varmaankin ottanut huomioon tuonkin mahdollisuuden ja niinpä hän taitavasti johdatteli keskustelua uusille urille. Koska hän oli samalla myös jollakin tavalla mukana oman seurakuntansa toiminnassa, hän kyseli minun mielipidettäni, olisiko hänen paras jättäytyä pois ko. toiminnasta tuon taipumuksensa vuoksi.

En sen kummemmin hämmentynyt tuosta tilanteesta, vaan aivan luontevasti jatkoin keskustelua ja rohkaisin häntä jatkamaan entiseen malliin perheessään aviomiehenä ja isänä, ja samalla taistelemaan niitä kiusauksia vastaan, joista hän oli kertoillut. Samalla toin esille mielipiteeni, ettei pelkkä kiusaus tai taipumus johonkin asiaan estä meitä olemasta seurakunnan toiminnassa, vaan se, annammeko vallan jollekin taipumukselle ja synnille vai emme.

Edellä kertomani muisto tuli mieleeni siksi, koska olin juuri lukemassa sanomalehdestä kuolinilmoituksia, ja tuon miehen kuolinilmoitus oli siinä. Huomasin, että hän oli elänyt hieman keskivertoa vanhemmaksi, kaipaamaan jääviksi lähiomaisiksi oli merkitty juuri sama herttainen vaimo, joka hänellä oli tuolloin vuosikymmeniä sitten, samat kaksi lasta, joilla molemmilla oli jo oma perhe ja lapset. Sai siis kaikesta vaikutelman, että elämä oli sittenkin mennyt normaalia latuaan loppuun saakka.

Uskallan väittää, että jos tuo mies olisi antanut periksi omille haluilleen, jättänyt perheensä ja lähtenyt toteuttamaan omia seksuaalisia mieltymyksiään, sen onnellisempaa elämää hän ei olisi viettänyt. Nyt hän sai joka tapauksessa kiusauksistaan huolimatta elää elämänsä loppuun saakka tasaista elämää aviopuolisona, isänä ja ukkina omassa turvallisessa perhepiirissään.

Tämän ajan ns. asiantuntijat sitä vastoin korostavat, että jokaisen keho on ennen kaikkea hänen omassa vallassaan ja jokaisen tulisi ajatella vain omia nautintojaan ja himojaan ja toteuttaa niitä, aiheutuipa siitä mitä tahansa surua, murhetta tai tuskaa lähellä oleville.

Eikä minun ajatteluni liity ainoastaan homoseksuaaleihin, vaan samalla tavalla kaikkiin. Jos minulta tänä päivänä kysyisi neuvoa joku perheellinen heteroseksuaali, joka kokee, vaikka kuinka kovia seksuaalisia kiusauksia tehdä aviorikos vastakkaisen sukupuolen kanssa, neuvoni olisi silti sama: Taistele kiusaustasi vastaan ja jatka entiseen tapaan omassa avioliitossasi. Mitään muuta ohjetta Jumalan sanan perusteella en pystyisi antamaan.