Kristuksen taivaaseenastuminen

Pääsiäisen ja helluntain väliin jää kirkollinen juhla, jonka nimi on helatorstai. Tuosta päivästä käytetään myös nimeä Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Helatorstain ajankohta vaihtelee lähes kuukaudella, riippuen pääsiäisen ajankohdasta. Helatorstaitahan vietetään neljäkymmentä vuorokautta pääsiäisen jälkeen. Tänä vuonna tuo päivä on 18.5.

Helatorstain ajankohta ei satu minkään Vanhan Testamentin juhlan ajankohdalle, eikä Jeesus etukäteen sanonut opetuslapsilleen, että hän astuu ylös taivaaseen neljäkymmentä vuorokautta pääsiäisen jälkeen. Eihän Jeesus ilmoittanut edes Pyhän Hengen vuodattamisen ajankohtaa tarkalleen etukäteen, hän vain käski opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa, kunnes heidät puetaan voimalla korkeudesta. Mutta Jumalan aivoitus oli, että Hengen vuodatus sattuisi juuri juutalaisen helluntaijuhlan aikaan kymmenen päivää taivaaseen astumisen jälkeen.

Apt. 1:3 ilmoittaa meille, että Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja muille ihmisille neljänkymmenen päivän ajan pääsiäisen jälkeen, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Herää tietysti kysymys, missä Jeesus oli pääsiäisen ja taivaaseen astumisensa välisen ajan? Uskon, että yksinkertainen vastaus on: taivaassa. Jeesus ei siis jäänyt tänne maan päälle vaeltelemaan näkymättömässä ylösnousemusruumiissa tuoksi ajaksi. Lupasihan Jeesus jo ristinryövärille: ”Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”, (Luuk. 23:43). Jeesus ei siis sanonut, että vasta neljänkymmenen päivän päästä olet minun kanssani paratiisissa!”

Tämän faktan ymmärtäminen auttaa meitä samalla antamaan vastauksen kriitikkojen väitteeseen, jonka mukaan Matteuksen evankeliumi ja Luukkaan kirjoittama Apostolien teot olisivat ristiriidassa keskenään Kristuksen taivaaseenastumistapahtuman suhteen, (Matt. 28:16-20 / Apt. 1:9-12). Näitä Raamatun kohtia vertailemalla voi toki helposti saada käsityksen, että Matteuksen mukaan taivaaseen astuminen olisi tapahtunut joltakin vuorelta Galileassa ja Apostolien tekojen mukaan se tapahtui Öljymäeltä.

Tarkkaan ottaen, eihän Matteuksen evankeliumin kohdassa edes sanota, että Jeesus olisi sen jälkeen as-tunut taivaaseen ja että se olisi ollut hänen ns. virallinen taivaaseen astumisensa. Siinä vain sanotaan, että Jeesus oli käskenyt opetuslastensa mennä ylösnousemuksensa jälkeen Galileassa tietylle vuorelle ja siellä hän antoi heille lähetyskäskyn. Mutta toki voidaan kysyä, minne Jeesus meni tuon ilmestymisensä jälkeen? Totta puhuaksemme, minnekäs muuallekaan hän olisi mennyt kuin Isänsä kotiin taivaaseen! Olihan Jeesus ilmestynyt noiden neljänkymmenen päivän aikana lukuisia muitakin kertoja eri ihmisille tai ihmisryhmille, ja uskon hänen aina noiden ilmestymistensä jälkeen palanneen taivaaseen.

Mitä tuohon Apostolien tekojen kertomukseen tulee, ymmärrän, että siinä samalla kerrotaan, kuinka Jeesus astui ikään kuin virallisesti viimeisen kerran taivaaseen, jonne pilvi hänet vei. Samalla annettiin enkelien kautta Jeesuksen seuraajille lupaus, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin kuin he näkivät hänen, taivaaseen menevän. Raamatun ennustusten mukaanhan Jeesus tulee takaisin pilvissä ja hänen jalkansa astuvat nimenomaan Öljymäelle, Sak. 14:4.

Taivaaseenastumisensa jälkeen Jeesus sai taivaassa kirkastetun ruumiin. Voimme päätellä tämän siitä erosta, joka Jeesuksen olemuksessa oli ennen ja jälkeen taivaaseenastumisen. Sitä ennen opetuslapsetkin saattoivat kosketella Jeesusta tai syödä ja seurustella Jeesuksen kanssa aivan kuin kenen tahansa ihmisen kanssa. He eivät siis nähneet kirkastettua Kristusta. Mutta taivaaseen astumisen jälkeen tilanne oli aivan toinen.

Ensiksikin Uusi Testamentti kertoo vain muutamasta tapauksesta, jolloin Jeesus olisi taivaaseenastumisensa jälkeen näyttäytynyt kenellekään. Itse en saa mieleeni kuin kolme tapausta: Marttyyrikuolemaan valmistautuva Stefanus, kun hän oli jo astumassa taivaan kirkkauteen, näki Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella (Apt. 7:56). Stefanuksen omatkin kasvot olivat jo tuossa vaiheessa saaneet jotakin tuosta kirkkaudesta, koska silminnäkijöiden mukaan hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot (Apt. 6:15).

Myös Paavali näki Kristuksen Damaskon tiellä, mutta näky oli niin kirkas, että Paavali joutui suuren heikkouden valtaan kaatuen maahan ja sokaistui kolmeksi päiväksi, Apt. 9. Kolmas tapaus liittyy apostoli Johannekseen Patmos saarella. Johanneskin näki Kristuksen kirkkaana kuin aurinko ja tulen liekki, jonka seurauksena Johannes kaatui kuin ”kuolleena maahan”, 1:11-17.

Ymmärrän siis, että Öljymäeltä taivaaseen astuttuaan Jeesus istuutui Isän Kaikkivaltiaan oikealle puolelle ja sai sen kirkastetun ylösnousemusruumiin, joka hänellä tälläkin hetkellä on. Tämän tosiasian valossa suhtaudun hieman varauksella niihin kertomuksiin, joita tänä päivänä kuulee kerrottavan Jeesuksen ilmestymisistä joillekin ihmisille. Suhtaudun vielä kriittisemmin, jos kertoja sanoo, että Jeesus ilmestyi lähes tavallisen ihmisen muodossa ja vaatetuksessa.

En toki kiellä, etteikö Kristus olisi voinut tai voisi ilmestyä joillekin ihmisille meidänkin aikanamme, mutta haluan aina tarkastella noita kertomuksia Raamatun antamien tosiasioiden valossa. Toki unet ja näyt ovat erikseen, ja voimmehan nykyään kuulla paljon kertomuksia muslimimaailmasta, joissa Jeesus on ilmoittanut itsestään muslimeille juuri unien  tai erilaisten näkyjen kautta.