MISSIO ENNEN JA NYT

Olen viime aikoina lukenut taas kerran Apostolien tekoja, viimeksi niitä kertomuksia, joissa kerrotaan evankeliumin ja kristillisen sanoman saapumisesta Eurooppaan. Tämän ajan evankeliointikampanjan termejä käyttääksemme, ensimmäiset pakanat Euroopassa saattoivat tuon mission tuloksena todistaa: ”Se löytyi!”

Apostolien tekojen kuvauksessa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ensiksikin tiimi, jolla evankeliumi tuotiin Eurooppaan, oli aika kovaa luokkaa. Ykkösketjuun kuuluivat mm. sellaiset nimet kuin Paavali, Timoteus, Luukas ja Silas. Voisi vielä todeta, että sattuneista syistä kakkosketjuun olivat pudonneet jopa sellaiset nimet kuin apostoli Barnabas ja evankelista Markus. No, Herra toki käytti heitä samaan aikaan voimallisesti muualla.

Eihän evankeliumin voittokulku ole ihmisistä kiinni, mutta tuo Paavalin tiimi oli joka tapauksessa valmis kulkemaan Jumalan Hengen johdatuksessa. Tarkasti noudatettiin Pyhän Hengen ohjeita. Raamatun teksti tuo jopa hätkähdyttävällä tavalla esille Hengen johdatuksen käyttämällä sanontoja: ”Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa” tai ”Jeesuksen Henki ei sallinut heidän lähteä Bityniaan”. Herra tahtoi heidän menevän tuossa vaiheessa nimenomaan Eurooppaan. Lisäksi matkalle oli lähdetty rukouksessa ja paastossa!

Tämän mission tuloksena Raamattu mainitsee joka tapauksessa kolmen merkittävän henkilön uskoontulon. Ensiksi purppuranmyyjä Lyydia, joka oli ilmeisesti varakas ja vaikutusvaltainen henkilö Filippin kaupungissa, sitten palvelijatyttö, jossa oli tietäjähenki, ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan ja kolmanneksi Filippin vanginvartija ja lisäksi koko hänen perhekuntansa.

Tämän päivän missioissa on totuttu mainostamiseen ja sehän on toki sopivassa määrin välttämätöntä. Nykyajan ihminen on tottunut mainoksiin ja sitä voimme käyttää myös evankeliumin eteenpäin viemisessä. Ehkäpä juuri tämän mainostamisen ja esillä pidon kautta jopa Hesari oli bongannut ”Se löytyi” evankeliointikampanjan ja kirjoitti siitä joku aika sitten artikkelin, tosin hyvin hesarimaiseen sävyyn. Onhan se selvää, että jos Jumalan sanan esille pitämisen rintamalla tehdään jotakin merkittävää satsausta, herättää se levottomuutta joissakin piireissä. Saattaahan joku tulla uskoon tuon kampanjan kautta ja siirtyä pimeyden vallasta Kristuksen valkeuteen.

Paavalin tiimissä mainostamiseen ei tuohon aikaan taidettu kiinnittää sen suurempaa huomiota. Heille tarjoutui kylläkin mahdollisuus, saada jopa kaupungin kuuluisin ja paras mainostaja ilmaiseksi käyttöönsä. Tuo orjatyttö, jossa oli tietäjähenki seurasi Paavalia ja hänen tovereitaan, koko ajan huutaen: ”Nämä miehet ovat korkeimman jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien.” Pelkäänpä, että moni tämän ajan kirkollinen tai hengellinen taho olisi ollut jopa valmis maksamaan tuollaisesta mainonnasta.

Mutta Paavalia se ei pitemmän päälle miellyttänyt. Hän tajusi, mistä hengestä tuo tytön toiminta oli lähtöisin ja niinpä hän eräänä päivänä kääntyi ja sanoi hengelle: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä.” Samassa tyttö vapautui tuosta saatanan hengestä, mutta samalla myös hänen isäntänsä menettivät tulojensa lähteen ja sehän ei heitä miellyttänyt.

He veivät Paavalin ja Silaan kaupungin torille hallitusmiesten eteen, saivat päälliköt ja kansan puolelleen, raastoivat heiltä vaatteet ja löivät heitä raipoilla. Lisäksi Paavali ja Silas heitettiin vankilaan. No voisiko sanoa, että olihan tuokin tehokasta mainosta. Nyt ainakin koko kaupunki tiesi, ketkä olivat tulleet kaupunkiin ja millä asialla. Filippin kaupungissa syntyi varmasti herätys, kun tuo tietäjätyttö sai todistaa, mistä Jeesus oli saanut hänet vapauttaa. Ja kun vielä Filippin vanginvartija ja vangit kertoivat, mitä vankilassa oli tapahtunut Paavalin ja Silaan ylistäessä siellä yön pimeydessä Herraa, tieto levisi kulovalkean tavoin. Maanjäristyksen myötä vankilan perustukset vapisivat ja vankien kahleet irtosivat. Voisi sanoa, että evankeliumi tuli kirjaimellisesti ryminällä Eurooppaan ja lähti valloittamaan maanosaamme.

Hyvä joka tapauksessa, että vielä tänäänkin löytyy niitä, jotka jaksavat kampanjoida evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Hesari tosin yritti artikkelissaan mollata tuota kampanjaa jo otsakkeestaan lähtien, otsikoimalla: ”Käännytyskampanja paisui erikoiseksi vyyhdiksi.” No, sen verran totuutta tuossa Hesarin otsakkeessa on, että todelliseen uskoon todellakin tullaan vain kääntymällä kuolleista teoista elävän Jumalan puoleen! Tuon artikkelin luettuani en kylläkään löytänyt, mikä siinä oli se erikoinen vyyhti, jos ei sellaiseksi lueta sitä, että tuo kampanja on yhdistänyt monia eri kirkkokuntia ja hengellisiä toimijoita yhteen. Mutta samallahan on toteutettu Jeesuksen käskyä: ”Että he yhtä olisivat!”  

Paavali ja Silas varmasti vaistosivat etukäteen, että tietäjähengen poisajaminen tuo mukanaan paljon vastustusta ja jopa vainoa ja ongelmia. Olisihan he voineet sivuuttaa koko asian hienotunteisesti, mutta he ymmärsivät, että kyseessä on ovela saatanan ansa. Siksi he eivät voineet vaieta asiasta, vaikkakin siitä seurasi vaikeuksia! He olivat valmiit jopa panemaan itsensä likoon.

Sitä vastoin tämän päivän Se löytyi -kampanjan suhteen hieman murehduttaa, että valtakirkkojen piispat ja johtajat vaikenivat ja menivät täysin kaappeihin. Ei haluttu pienintäkään riskiä ottaa. Kun on siis kyse tämän päivän ihmisten sielunpelastuksesta, noilta tahoilta ei katsottu tarpeelliseksi lähteä mukaan, eikä edes antaa mitään kommentteja! Mutta turha on silloin myöskään odottaa evankeliumin voittokulkua.

Yhteenvetona näistä molemmista missioista voi vain todeta, että taistelu varmasti kovenee koko ajan evankeliumin eteenpäin viemisen rintamalla, myös meidän Euroopassamme. Meiltä kysytään viestinviejinä, ollaanko valmiit menemään jopa oman äärimmäisen mukavuusalueemme ulkopuolelle. Niin tekivät apostolitkin aikanaan.