Raamatun tyyli ja ilmaisutapa

RAAMATUN TYYLI JA ILMAISUTAPA

Vaikka Raamattu sisältää monenlaisia kirjallisuus- ja tyylilajeja, sen ilmaisutapa on usein yksinkertainen ja pelkistetty. Se usein kuittaa yhdellä lauseella asioita ja tapahtumia, joista tänä päivänä kirjoitettaisiin kirja tai tehtäisiin jopa elokuva.

Ajatellaan vaikka kuningas Daavidin lankeemus Batseban kanssa. Raamattu kertoo itse lankeemuksen hyvinkin lyhyesti toteamalla, (2. Sam. 11:4): ”Niin Daavid lähetti sanansaattajat Batsebaa noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa.” Hyvänen aika, Batseba palasi jo kotiinsa, ennen kuin ihmisten lankeemuksilla mässäilevien nykyajan juorulehtien ja TV-kanavien reportterit olivat ehtineet ottaa edes muistiinpanovälineet ja kamerat esille! No, kyllähän Raamattukin toteaa, että se, mitä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä, jota puolestaan nykyajan media ei toteaisi.

Tai ajatellaanpa Jeesuksen kärsimyksiä ja ristinkuolemaa. Elokuvaohjaaja Gibson teki niistä aikanaan kokonaisen elokuvan, jopa mässäillen Jeesuksen ruoskimisen, kidutuksen ja ristiinnaulitsemisen yksityiskohdilla. Vaikka tuo Gibsonin elokuva on hienosti tehty ja omalla tavallaan varmasti paikkaansa puolustava, huomaamme että Raamattu kuvaa nuo samaiset asiat hyvin yksinkertaisesti ja pelkistetysti: ”Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet.” Tai itse ristiinnaulitseminen kerrotaan toteamalla: ”Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.” (Joh. 19:1,18).

Tai otetaan vielä esimerkiksi tilanne, jossa Jumalan tuli oli juuri polttanut kuoliaaksi kaksi ylipappi Aaronin vanhinta poikaa, jotka olivat tuoneet vierasta tulta Herran alttarille, (3. Moos. 10:3). Silloin Mooses sanoi Aaronille: ”Tämä on sitä, mistä HERRA on sanonut: ’Minä osoitan pyhyyteni niissä, jotka ovat minua lähellä, ja näytän kunniani koko kansan edessä.’” Sen sijaan Aaronista Jumalan sana sanoo: ”Mutta Aaron oli vaiti!”

Luulenpa, että Aaronin mielessä myllersi monia tuskallisiakin huutoja. Raamattu ei käy selittämään noita Mooseksen sanoja, eikä sen kummemmin Aaroninkaan tuntoja. Mutta en voi välttyä ajatukselta, että varmasti isä Aaronin mieleen nousi jokin aika aikaisemmin tapahtunut lankeemus, jolloin hän oli kansan pyynnöstä tehnyt kultaisen vasikan, sillä aikaa kun Mooses oli vuorella. Kansa oli langennut epäjumalanpalveluun. Vitsauksen seurauksena paljon kansaa oli kuollut. Jumala oli jopa uhannut kostoksi tappaa Aaroninkin, mutta Mooseksen rukoukset ja anomukset olivat sen estäneet. Jumala oli kuitenkin sanonut: ”Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen heitä heidän rikoksestaan.” Minä luulen, että meillä itse kullakin on elämässämme tilanteita, jolloin Jumalan käsi on sattunut meihin hyvinkin kipeästi. Monet ympärillämme ovat saattaneet ihmetellä ja kysellä: ”Miksi, miksi!” Mutta jos olemme olleet itsellemme rehellisiä, emme ole tarvinneet miksi kysymyksiä esittää. Jumalan totuus on vaientanut meidät. 

Jumalan sana ei perustukaan inhimillisiin korulauseisiin, vaan se on, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa ”elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”, (Hepr. 4:12). Kun Jumalan sana saa satuttaa, se todellakin pysäyttää meidät kerralla.

Jumala ei kohtaa meitä sanassaan hokemalla tai jankuttamalla, ei maanittelemalla maanittele, eikä yritä valloittaa meitä kaunopuheisuudellaan. Eikä se tee niin kuin nykyajan media, joka viikkokaupalla, joskus jopa vuosikaupalla jauhaa ja nalkuttaa samoja, usein Jumalan sanan vastaisia periaatteitaan, kunnes saa ne lopulta läpi! Jumalan sana tulee sitä vastoin kohtisuoraan, juuri sydämeen käyden! Ja jää meidän asiaksemme, nöyrrymmekö sanan alle vai paadutammeko sydämemme.

Mutta myös lohdutuksessa ja rohkaisussa Jumalan sana toimii samalla tavalla. Ei tarvita pitkiä puheita, eikä hienoja saarnoja, vaan yksi ainoa sana tai lause, Jumalan Hengen vaikutuksesta lähtenyt, voi tuoda ilon ja vapautuksen sydämeen. Kun Magdalan Maria oli pääsiäisaamuna murheellisena Jeesuksen haudalla luullen ylösnoussutta Jeesusta puutarhuriksi, tarvittiin vain yksi sana Jeesuksen suusta, ja se oli: ”Mariam!” Samassa Maria kääntyi ja hänen sydämessään syntyi usko ja hän vastasi: ”Rabbuuni!” Ja ylösnousemuksen ilo alkoi tulvia Marian sydämeen!