Eivät kärsi tervettä oppia

Jokin aika sitten huomasin facebookissa Kirkko ja kaupunki lehden julkaiseman artikkelin, jonka otsake oli: ”Moni pari haluaa nyt, että pappi puhuu häissä sukupuolineutraalisti.” Kirkko ja kaupunki on seurakuntalehti ja verkkomedia, joka toimitetaan osoitteellisena jakeluna pääkaupunkiseudulla Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenille.

Artikkelissa haastatellut papit toivat esille näkemyksensä siitä, kuinka nykyiset Kirkkokäsikirjan mukaiset vihkikaavat ovat jääneet ajastaan jälkeen. Yksi kaavavaihtoehtohan alkaa esim. sanoilla: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Myöskin muissa kaavavaihtoehdoissa mainitaan selvästi kaksi sukupuolta.

Artikkelissa haastatellun papin mukaan joka kolmas vihkipari ei pidä sellaisesta. Muutos on tapahtunut äkkiä, suunnilleen parin viime vuoden aikana. Lehden artikkelissa tuodaan myös esille se, kuinka tänä aikana häävieraissa on sukupuoli- tai seksuaalivähemmistön edustajia, jotka halutaan huomioida.

No, Kirkko ja Kaupunki lehden linjanhan toki on oppinut tuntemaan, joten tämän kaltainen artikkeli sen sivuilla ei ihmetytä. Mitä muuta sieltä osaisi odottaakaan! Mutta se alkaa ainakin itseäni ihmetyttää, kuinka kauas raamatullisuudesta täytyy kirkkomme papiston hengellinen tila lopulta mennä. Eikö papin ja yleensä kirkon tulisi olla se, joka kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta nyt tuntuu, kuin totuutta kyseltäisiin seurakuntalaisilta ja jopa häävierailta, jotka mahdollisesti itse eivät edes kuulu kirkkoon!

Kuinka profeetallinen onkaan Paavalin nuorelle Timoteukselle antama ennustus koskien meidänkin aikaamme, 2. Tim. 4: 1-4: ”Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita ja kehota, kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.”

Kun Paavali käskee Timoteusta: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita ja kehota”, monet nykypapit puolestaan toimivat aivan päinvastoin. Heidän neuvonsa on: ”Ole rähmällään ihmisten edessä, kiemurteli oikein maassa, pidä kieli keskellä suuta ja katso, ettet vahingossakaan sano mitään loukkaavaa tai väärää väärällä ajalla ja väärällä tavalla!”

Jumalan Pyhä Henki oli ilmoittanut Paavalille, että tulee aika, jolloin ihmiset eivät enää kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. Kuinka kirjaimellisen totta onkaan joka sana tuossa profetiassa. Voisiko Raamatun ilmoitus ennustaa tämän päivän tilanteen enää kristallinkirkkaammin. Kun ei kärsitä kuulla totuutta, haalitaan itselleen opettajia, joiden sanoma miellyttää. Ja aina löytyy niitä pappiparkoja, jotka ovat valmiit, vaikka muuttamaan kaavassa olevaa Raamatun sanaa ja totuutta, että miellyttäisivät ihmisiä.

Apostolit ja alkuseurakunnan julistajat olivat valmiit menemään jopa kuolemaan Jumalan sanan totuuden tähden. Heidän selvä periaatteensa oli: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä!” Sitä vastoin tämän ajan kirkko on lähtenyt mielistelemään ihmisten mielipiteitä. Ja kuten artikkelissa tuli esille, kuinka äkkiä muutos onkaan tapahtunut.

Sitä vaan jään kysymään, mitä yhteistä on enää alkuseurakunnan apostolien ja Uuden Testamentin julistuksella, opilla ja käytännöllä, verrattuna joidenkin tämän päivän kirkkomme pappien toimintaan ja opetukseen. Joutuihan alkuseurakuntakin ja sen opettajat kohtaamaan maailman ja yhteiskunnan, joka eli vielä vähemmän kristillisesti kuin meidän aikamme ja oli monissa elämäntavoissa jopa jumalattomampi kuin omamme. Alkuseurakunta joutui kohtaamaan kaiken jumalattomuuden, irstauden ja pakanalliset tavat, homoseksuaalisuuden, moniavioisuuden jne., ja siitä huolimatta sen julistus muutti vähitellen yhteiskuntaa ja maailmaa, eikä päinvastoin!

Pelkäänpä, että tuohon esittämääni kysymykseen ei ole kuin yksi vastaus: Kristillisyydellä, jota Raamatun sana edustaa ja monilla tämän päivän kirkkomme käytännöillä ja opetuksilla ei ole mitään yhteistä. Eikö Jeesuskin sano sen suoraan Laodikean seurakunnalle: ”Minä olen oksentava sinut suustani ulos!” Ja joutuuhan Jeesus eräänä päivänä viimeisellä tuomiolla sanomaan monelle, joka luuli olevansa, jopa Kristuksen palvelija ja työntekijä: ”Menkää pois minun tyköäni, minä en ole koskaan tuntenut teitä!”