Lopunaikaan varustautumisesta

LOPUNAIKAAN VARUSTAUTUMISESTA

Aina silloin tällöin voi lukea ja kuulla hengellisestä mediasta ohjeita ja neuvoja aineellisesta varustautumisesta lopunaikaa varten. Ainakin vanhemmat uskovat muistavat, kuinka 70- ja 80-luvut olivat näiden ohjeiden antamisen ”kulta-aikaa” aina Raamatun jakeiden ulkoa opiskelua myöten.

No, tämä maailmahan ei anna tietenkään ohjeita lopunajan varalle, koska se ei siihen edes usko. Mutta en myöskään muista, että viime vuosikymmenien aikana olisi ns. maallisella sektorilla annettu kovin paljon ohjeita varustautumiseen edes sodan tai pahan päivän varalle. Yleensähän uskottiin rauhaan ja ihmisten hyvyyteen, ja niinpä jopa monen valtion armeijat ja puolustusmenot oltiin valmiit ajamaan niin alas kuin mahdollista.

Mutta nyt ääni on muuttunut täysin kellossa myös maallisessa mediassa. Jo koronaepidemia toi muka-naan uuden suunnan. Jokainen varustautui ainakin reilulla vessapaperivarastolla, vaikka itse en ymmärrä vielä tänäkään päivänä, mitä tekemistä koronapandemialla ja vessapapereilla oli keskenään. Ukrainan sodan myötä puolestaan joditabletit loppuivat monin paikoin. No, joka tapauksessa vesi ja kuivamuona-varastoja on varmaan monenkin suomalaisen kotona sodan tai muun kriisiajan varalle.
Mutta ennen kaikkea olen ollut kiinnostunut niistä ohjeista, joita hengellisissä piireissä on annettu viime vuosien ja jopa vuosikymmenien aikana. Itselleni nousee mieleen eräät ohjeet noin viidenkymmenen vuoden takaa. Varmasti monet muutkin uskovat ovat ne lukeneet. Tarkoitan David Wilkersonin vuonna 1973 kirjoittamaa Näky-kirjaa. Vaikka arvostan tuota kirjaa erittäin paljon ja olen huomannut, että monet, monet tuossa kirjassa lausutut ennustukset ovat toteutuneet tähän päivään mennessä tarkalleen, kuitenkin voi huomata, kuinka vaikeaa tähän aiheeseen liittyvien pätevien ohjeiden antaminen onkaan.

Wilkersonin antamista ohjeista voisi luetella joitakin mielestäni tärkeimpiä. Wilkerson ennusti, että omaisuuden säilyttäminen pankkitileillä ei ole turvallista, koska rahakin menettää lopulta arvonsa. Wil-kerson suositteli vaikkapa pienemmänkin maaomaisuuden tai ns. mummonmökin hankkimista. Wilker-son kehotti myös myymään kaikki kyseenalaiset arvopaperit. Samoin hän kehotti välttämään velkaantumista – kokonaan – jos suinkin mahdollista.

No, näin jälkiviisaana voisi sanoa, että mielestäni erittäin hyviä neuvoja lopunajan varalle, mutta ongelmahan on siinä, että emme todellakaan tiedä, milloin tuo varsinainen lopunaika alkaa. Ei varmasti Wilkersonkaan arvannut, että siihen menee vielä aikaa vähintäänkin viisikymmentä vuotta. Tuona aikana olen itsekin ostanut kaksikin asuntoa suurelta osin velkarahalla ja saanut ne jopa maksettua. Mitä arvopapereihin tulee, niin toki kyseenalaisista arvopapereista kannattaa luopua milloin tahansa, mutta kuka tietää, mitkä ovat kyseenalaisia arvopapereita. Voisi karrikoiden sanoa, että pörssin ennustaminen on yhtä helppoa kuin lottonumerojen ennustaminen. Näky-kirjan ilmestymisen jälkeen arvopaperit ovat joka tapauksessa yleisesti ottaen jopa kymmenkertaistaneet arvonsa, eli ovat olleet sinänsä erinomaisia sijoituskohteita. Mutta kieltämättä olen viimeisen parin vuoden aikana itsekin alkanut suhtautua arvopapereiden omistamiseen ja säilyttämiseen entistä kriittisemmin. Joku päivä ne voivat olla vessapaperin arvoisia. Ja mitä maaomaisuuteen tulee, olen samaa mieltä Wilkersonin kanssa siitä, että se on yksi turvallisimmista sijoituskohteista, mutta tosiasia on myös se, että eihän läheskään kaikilla uskovilla ole varaa tai mahdollisuutta hankkia edes sitä pientä mummonmökkiä, jossa pitää kasvimaata.

Kuinka itse olen sitten valmistautunut ja varautunut tuleviin vuosiin ja mahdollisiin kriiseihin ja jopa lopunaikaan. Voin sanoa rehellisesti, että ainakaan tällä hetkellä en vielä millään tavalla. En hankkinut koronaepidemian puhjetessa edes yhtään ylimääräistä vessapaperirullaa, enkä ole varma, löytyisikö kaapeistamme edes yhtään joditablettia! En tarkoita sitä, etteikö kuivamuona ja muita varastoja voisi uskovanakin hankkia ja säilyttää, mutta itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi ainakaan vielä tai olen rehelli-sesti sanottuna sen verran laiska varustautuja. No, sen voisin toki myöntää, että lyhytaikaisiin sähkökat-koihin olen toki varautunut esim. tulitikuilla, kynttilöillä ja sähkölampuilla, mutta 1950-luvulla maaseudulla syntyneenä sähkökatkoihin varautumisiin on tottunut jo itsestään selvyyksinä.

Olen ajatellut, että jos se olisi yksi tärkeimmistä asioista, kaipa Raamatussa olisi annettu varustautumisesta jonkinlaiset ohjeet, mutta nyt en löydä sieltä oikeastaan mitään aiheeseen liittyvää ohjetta. Ei Paavalikaan tainnut kovin suurta varmuusvarastoa mukanaan kantaa. Sitä vastoin Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko huomisesta, huominen pitää oman murheensa.” Eli luotan siihen, että Herra pitää omistaan huolen, tuleepa mitä tahansa. Lisäksi olen huomannut, että niin usein nuo inhimilliset arviot siitä, mitä tarvi-taan ja mihin tulisi varautua menevät täysin pieleen. Kun koronaepidemian alussa hankittiin lähes hysteerisesti vessapaperia, niin pian huomattiinkin, että varustautuminen kohdistuikin aivan väärään ”päähän”. Olisikin pitänyt etukäteen hankkia paljon maskeja, mutta niiden hankkimiseen ei ollut osannut tarpeeksi varautua edes huoltovarmuuskeskus!

Älköön kukaan nyt hävittäkö tämän kirjoituksen perusteella mahdollisia varmuusvarastojaan. Eihän niissä mitään pahaa, kunhan vaan muistaa tarkistaa päiväykset ja päivittää niitä sen mukaan.

Mutta se, mihin Raamattu meitä kehottaa aina, ja myös lopunaikaa ajatellen, on ennen kaikkea hengellinen varustautuminen. Jeesuksen antama ohje lopun aikaan ja myös jokapäiväiseen uskonelämään on: ”Olkoon teidän kupeenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa!” Eli pitäkäämme itsemme hengellisesti valveilla ja valmistautuneena kuten sotilas, kupeet vyötettyinä, aina valmiina, jos vihollinen hyökkää. Ja pitäkäämme huoli, että meillä on Pyhän Hengen öljy, joka pitää lamppumme palamassa myös tässä yhä pimenevässä ajassa. Ja noiden mahdollisten maallisten varastojen lisäksi, muistetaan koota aarteita taivaaseen. Siihen Jeesus joka tapauksessa kehottaa.