Kolme Raamatun salaisuutta

KOLME RAAMATUN SALAISUUTTA
Raamattu puhuu joistakin salaisuuksista, jotka Jumala on paljastanut tai tulee paljastamaan maailmalle vasta uuden liiton aikana. Jumalalla on toki salaisuuksia enemmänkin, mutta keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä kolmeen, jotka kaikki löytyvät Paavalin kirjeistä. Paavali käyttää kreikan kielen sanaa mysterion, joka on Raamatussamme käännetty sanalla salaisuus.

Ensimmäinen noista salaisuuksista on evankeliumin julistaminen myös pakanoille. Paavali kirjoittaa tästä Efesolaiskirjeen 3. luvun jakeissa 8–11: ”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa kaikille, mikä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikiajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, hänessä, joka on kaiken luonut. Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän oli tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. 

Ikiajoista lähtien Jumalalla oli siis suunnitelmissa, että evankeliumin sanoma julistetaan aikanaan myös pakanoille, mutta Jumala ei ilmoittanut etukäteen tätä salaisuutta maailmalle, ei edes Vanhan Testamentin profeetoille, eikä taivaallisille hallituksille ja valloille. Vasta kun aika oli täyttynyt, Jumala ilmoitti tämän salaisuuden kristillisen seurakunnan kautta.

Kun ymmärrämme ja muistamme tämän salaisuuden olemassaolon, auttaa se meitä ymmärtämään ja tulkitsemaan paremmin Vanhan Testamentin profetioita. Vanhaa Testamenttia lukiessamme, löydämme monestakin kohtaa ennustuksen, kuinka Israel joutuu syntiensä vuoksi pois omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen muiden kansojen pariin. Aikanaan kansa kuitenkin palautetaan takaisin omaan maahansa. Missään ei kuitenkaan ilmoiteta sanallakaan, että tuo väliaika on armontalousaikaa pakanakansoille. Jumala siis piti salaisuuden loppuun saakka, eikä vahingossakaan ilmaissut suunnitelmaansa julki missään vaiheessa.

Tämän vuoksi monet Vanhan Testamentin profetiat tuntuvat meistä niin vaikeaselkoisilta. Voisimme esimerkkinä ottaa vaikkapa Danielin kirjan ennustuksen seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta, joka säädettiin Israelin kansalle, Dan. 9:24–27. Meidän on helppo sijoittaa sen 69 (7 + 62) vuosiviikkoa voidellun eli Messiaan tuhoamiseen saakka. Mutta kun sen jälkeen puhutaan vielä yhdestä vuosiviikosta, sen selittämisessä olen törmännyt mitä hullunkurisimpiin selityksiin.

Nuo kömpelöt selitykset johtuvat juuri siitä, ettei ymmärretä Jumalan ikiaikaisen salaisuuden sijoittuvan juuri tähän yhteyteen. Evankeliumin julistaminen pakanakansoille alkoi juuri Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jumala ei siis edes Danielille ilmoittanut, että tästä alkaa vähintään pari tuhatta vuotta kestävä pakanoiden aika, jolloin Israel on maanpaossa poissa omasta maastaan. Ja niinpä tuo viimeinen vuosiviikko toteutuu vasta pakanoiden armotalousajan jälkeen.

Tähän Israelin ja kristillisen seurakunnan väliseen suhteeseen liittyy myös toinen salaisuus, josta Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 11. luvussa jakeessa 25: ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, tahdon teidän tietävän tämän salaisuuden: paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle”. Israelin paatumus kestää siis sinne saakka, kunnes Jumalan edeltä säätämä määrä pakanoista on tullut taivaallisesta pelastuksesta osalliseksi.

Kun pakanoiden täysiluku on sisälle tullut, päättyy Israelin paatumus ja samalla kumoutuu monien kristittyjen keskuudessa suosiota saanut oppi korvausteologiasta. Kristillinen seurakunta ei tule siis lopullisesti syrjäyttämään Israelia Jumalan valittuna kansana. Jeesus kylläkin sanoi eräänä päivänä juutalaisille, Matt. 21:42–44: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsi-vät, on tullut huippukivi. Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” 

Kun luemme Raamatun koko ilmoituksen, salaisuuksineen kaikkineen, voimme selvästi havaita, että Israelin hylkääminen ei ole lopullista, vaan Jumala ottaa sen uudelleen armoihinsa, koska Jumala ei kutsumustaan ja armolahjojaan kadu, Room. 11:29. Samaan hengenvetoon tekee mieli kysyä tämän ajan kirkolta: Luuleeko nykyinen langennut kristillinen kirkko, että se on hoitanut kutsumuksensa paremmin kuin Israel aikanaan! Jos Israel siirrettiin syrjään siksi, koska rakentajat hylkäsivät huippukiven eli Jeesuksen Kristuksen, eikö tämän ajan maailmanlaajuinen kirkko ole monella taholla hylkäämässä saman kulmakiven. Onhan paavi ja monet piispat selvästi ilmaisseet kantanaan, että kaikki uskonnot ovat samanarvoisia ja niinpä pelastuksen voi löytää yhtä hyvin vaikkapa islamin uskosta. Eli nykyinen langennut luopiokirkko on hylkäämässä samalla tavalla huippukiven Jeesuksen Kristuksen ja tuonut samalla monia pakanallisia ja Raamatun vastaisia käytäntöjä Kristuksen ruumiiseen. Kutsumuksessaan langennut kirkko ei todellakaan korvaa Israelia, vaan lopulta sitä kohtaa Jeesuksen ennustus Laodikean seurakunnalle: ”Minä oksennan sinut suustani ulos!”

Kun pakanoiden täysiluku on sisälle tullut, silloin toteutuu kolmas salaisuus, josta Paavali kirjoittaa niin korinttolaisille kuin tessalonikalaisille. 1. Kor. 15:51, 52 sanoo: ”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.” Ja 1. Tess. 4:16, 17 puolestaan ilmoittaa saman asian: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa”. Uskovien tempaus tarkoittaa valvovan seurakun-nan ylösottoa, valitettavasti suuri osa kristikunnasta on ilman Pyhän Hengen öljyä, eikä ole siinä mukana.

Useinhan oppi tempauksesta kyseenalaistetaan sillä, ettei siihen viitata Raamatussa kuin muutamassa kohtaa. No ei kai salaisuus olekaan sellainen, että siitä puhuttaisiin joka sivulla. Eihän se silloin olisi salaisuus. Novumin kreikan–suomen sanakirja määrittelee salaisuus sanan seuraavalla tavalla: ”Uudessa Testamentissa käytetään mysterion-sanaa jumalallisesta totuudesta tai suunnitelmasta, joka on ennen ollut salassa, josta kukaan ihminen ei ole voinut omin neuvoin päästä selville, ja joka sen vuoksi on ilmoitettava. Hetken koittaessa Jumala paljastaa tämän salaisuuden, joka kuitenkin on yhä salattu muilta kuin uskovilta.”

Tuon ensimmäisen salaisuuden Jumala paljasti koko maailmalle jo kaksi tuhatta vuotta sitten seurakun-nan kautta ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa, 1. Piet. 1:12. Toinen salaisuus tulee julki koko maailmalle viimeistään silloin, kun Kristus astuu Öljymäelle ja Israel viimein ottaa hänet vastaan omana Messiaanaan. Kolmas salaisuus eli seurakunnan tempaaminen saattaa jäädä monelle ikään kuin huomaamatta. Oman Raamatun tulkintani mukaan Ilmestyskirjan seitsemäs luku kuvaa sitä joukkoa, joka on juuri otettu taivaaseen. Sitä ennen on juuri avattu kuudes sinetti, joka on sisältänyt niin valtavia maanjäristyksiä, että jopa saaret ja vuoret siirtyvät paikoiltaan, meteorit ja asteroidit satavat maahan ja taivas väistyy syrjään kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon. Uskonpa, että noissa luonnonmullistuksissa kato-aa niin suuri määrä ihmisiä muutenkin, ettei välttämättä kiinnitetä huomiota suureen määrään uskovia, jotka ovat myös yhtäkkiä kadonneet.

Jumala on läpi historian pitänyt salaisuutensa ja paljastanut ne vasta, kun määräaika on täyttynyt. Juma-la tulee toimimaan samalla periaatteella loppuun saakka.