HERRA LAUSUN YÖSSÄ HILJAA NIIN

HERRA LAUSUN YÖSSÄ HILJAA NIIN               Säv./san. Kyösti Isberg

Herra lausun yössä hiljaa niin                 

sielu on raskas niin.

Kuinka rohkeen nostaa katseeni,

luokses sinun kalliin ristihin.

Herra kanssas  vaeltaa mä sain,

Sylissäs lepää vain,

tuon ajan kun mä kuulin äänesi,

sitä rakkautta kaipaan minä niin.

    Kun silloin kuulin äänen rakkaan Mestarin,

    Hän lausui mulle: Sinä nosta katseesi.

    Mun valtakunnassa soi riemu rajaton,

    kun Herran oma saapuu takaisin.

Herra ristis eteen polvistun,

ojennan synnit mun.

Sallithan Sun veres puhdistaa,

Sinun Hengelläsi minut uudistaa.

Silloin tunsin rakkaat kädet lähelläin,

Hengen, joka rukoili,

Hän lausui: Sutt´ tänään pelastettu on,

Minun veressäni sovintosi on.

    Kun silloin riemulaulu puhkes sydämeen,

    vaan uusin kielin kävin Häntä kiittäen.

    Oi kuinka valtava on armosi vain Sun,

    kun katsoit vielä Herra puoleen mun.

Herra saanko vielä pyytää Sua,

nääthän vain lapset nuo

joita synnintiellä kadotin,

kodin rakkaan, jonka särjin minä niin.

Hän lausui: Lapset pidän kädelläin

kannan heitä sylissäin.

Tuolloin, kun sain sinut uudistaa,

koko perheesi mä tahdoin pelastaa.

    Kun silloin riemulaulu puhkes sydämein,

    vain uusin kielin kävin Häntä kiittäen.

    Oi miten valtava on armosi vain Sun,

    kun katsoit Herra vielä puoleen mun.