NOSTA KATSEES

NOSTA KATSEES                       Säv./san. Kyösti Isberg, Jouko Koistinen

Mä murheessani silloin katseen alas loin,

ja suurta tuskaa myöskin sydämessäin koin.

Ol´ täysin särkynyt mun koko maailmain,

vain yksinäisyys seuranain..

Niin täynnä tyhjyyttä ol´ maailmani tuo,

ei virrannut ees´ silmäin kyyneleiden vuo.

Myös rukous salpautunut oli huulillein,

pelko valtas sydämein.

    Mutt´ lausui Herra silloin mulle sanat nuo:

    Voit nostaa pääsi, viimein katsees ylös luo.

    Oon koonnut sirpaleesi, kaiken tallettain,

    voin poistaa tuskasi, haavat parantain.

    Katso lapseni, oot´ Minun kädessäin,

    Minä itse olen särkenyt sut näin.

    Nyt sinusta voin tehdä jalon astian,

    tai vaikka kruunun hohtavan.

Liian monta kanssamatkaajaa mä nään,

jotka myöskin alas painaneet on pään.

On Hengen voima poissa, kiitos vaiennut,

on ilo rauha kaikonnut.

Sä huomaat, kuinka synti pettänyt on sut´

vaikk´ voittaa halusitkin kaikki taistelut.

Sä rakas ystäväin nyt älä siihen jää,

voi uusi päivä olla tää.

    Nyt Herra lausuu sulle myöskin sanat nuo:

    ”Sä nosta pääsi, viimein katsees´ Minuun luo.

    Voin koota sirpaleesi, uutta luoda näin,

    voit jälleen kiitosmielin mennä eteenpäin.”

    Oot ollut ahjossa sä Suuren Mestarin,

    vain kuona palanut on liekein polttavin.

    Pian valmiina on malja kirkkain hohtavin,

    käyttöön Suuren Mestarin.