KYYNEL VIERI
TulostusversioKYYNEL VIERI San./säv. Kyösti Isberg
Kyynel vieri, sydän tuskaa huokaillen,
arvet syvät sisälläin ol´ tehneet ihmiset.
Maailman valheisiin rakensin vain elämäin,
luulin sen myös myrskyt kestävän.
Mutt´ toisin kävi niin, särkyi pilvilinnani,
yksin jäin mä pimeään ilman ystävää.
Jokin huusi sisälläin, Herra en voi kuolla näin,
rakas Jeesus mua auta eteenpäin.
Tuona yönä Jeesus kuuli huudon syntisen,
kohtas´ vangin sellissänsä, armon antaen.
Sitoi haavat vuotavat ja riisui kahleistain,
jotain valtavaa mä tunsin rinnassain.
Sanoi: ”Rakas lapseni, kuolin myös sun tähtesi,
Rakkautta suurta tunsin niin, kävin vuokses tuskihin.
Ostin vapaaks´ sielusi, suon rauhan syömeesi,
uuteen päivään kulje minun kanssani.
Uusi aamu nousee jälleen kaltereitten taa,
uusi luomus kirkkain silmin katsoo maailmaa.
Ei menneisyyden siteet, ei valheet ihmisten
hänen sydäntänsä enää kahlitse.
Vaan katse Jeesuksen muutti vihan rakkaudeks´
kaikki entinen on jäänyt taa, lupaa Herra sanassaan.
Kiitos Lunastajani, toit mulle valosi,
ohjaa askeleeni kanssas tulevaan.