9. Älköön siitä luuta rikottako

Herra antoi Mooseksen kautta israelilaisille tarkat ohjeet pääsiäislampaan teurastamisesta ja syömisestä. Yksi noista ohjeista oli, että älköön siltä luuta rikottako. Tuo ohje myös toteutui Jumalan antaman uhrikaritsan, Kristuksen kohdalla. Ihmeellistä on, että tuon ohjeen toteuttivat roomalaiset sotilaat, vaikka he eivät tunteneet ollenkaan Mooseksen lakia. Eivätkä he olisi siitä edes välittäneet. Koska Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui suuren pääsiäisjuhlan aattona, olivat ruumiit otettava pois ristiltä ennen auringonlaskua, koska kukaan ei saanut jäädä juhlan ajaksi ristille. Kun sotilaat tulivat Jeesuksen luo, huomasivat he Hänet jo kuolleeksi, eivätkä rikkoneet Hänen sääriluitaan. Sitä vastoin ryövärit olivat vielä hengissä, ja heidän sääriluunsa rikottiin. Ristinkuolemassahan varsinainen kuolinsyy on hidas tukehtuminen. Kun ristiinnaulittu riippuu käsiensä varassa, salpaa se vähitellen hengityselimet. Sääriluiden rikkomisella estettiin se, ettei kuoleva voinut enää ponnistaa jaloillaan ja estää hengityksen salpautumista. Näin nopeutettiin lopullista kuolemaa.

Ristiinnaulitsemalla teloitetut joutuivat yleensä joukkohautoihin. Jumala oli kuitenkin vaikuttanut Joosef arimatialaisen sydämessä rohkeuden mennä pyytämään Pilatukselta Jeesuksen ruumista. Joosef arimatialaisesta eri evankelistat kertovat joitakin yksityiskohtia. Ensiksikin hän oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa juutalaisten pelosta. Lisäksi hän oli hyvä ja hurskas mies, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Hän oli myös neuvoston jäsen, mutta ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen surmata Jeesus. Kaipa Joosefillekaan ei tuo tehtävä ollut poliittisista syistä helppo, koska sanotaan, että hän ”rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista”, (Mark. 15:43). Joosef rikkaana miehenä oli hakkauttanut haudan itselleen, mutta siihen laitettiinkin kuoleman voittaja Jeesus Kristus. Johannes evankeliumissaan mainitsee, että Joosefia avusti Jeesuksen hautaamisessa toinen hallitusmies, Nikodeemus. Hän oli ensi kertaa tullut yöllä salaa keskustelemaan Jeesuksen luo, (Joh. 3:1, 2). Kun siis Jeesuksen lähimmät opetuslapset olivat paenneet, Jumalalla oli kuitenkin varattuna kaksi miestä, jotka hoitivat tuon kunniakkaan tehtävän.

Ylösnousemususko ei ole keskeisimpiä asioita Vanhassa Testamentissa. Kuitenkin se tulee sielläkin selvästi esille, esiintyyhän se jo yhdessä raamatun vanhimmista kirjoista, Jobin kirjassa, (19:25-27). Kuningas Daavid joka tapauksessa profetoi selvästi, ettei Messias jäisi tuonelaan, vaan olisi kuoleman voittaja! Tähän Daavidin psalmiin viittaavat julistuksessaan sekä Pietari että Paavali todistaessaan Jeesuksen ylösnousemuksesta, (Apt. 2:27 ja 13:35).