54. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa

Olen useampaan kertaan viitannut käsitteeseen Israelin viimeinen vuosiviikko. Selitän tällä sivulla mistä tuo käsite tulee ja mitä se tarkoittaa.

Danielin kirjan yhdeksännen luvun lopussa (jakeessa 24) ilmoitetaan Danielille profeetallinen sanoma: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan” (vuoden 1933 käännös). Kuten seuraavasta jakeesta huomaamme, kysymys on vuosiviikoista, eli yksi vuosiviikko tarkoittaa seitsemää vuotta. Näin ollen Israelin kansalle ja Jerusalemin kaupungille säädetään seitsemänkymmentä vuosiviikkoa, joka on neljäsataa yhdeksänkymmentä vuotta (70x7=490).

Ajankohta, josta tuo seitsemänkymmentä vuosiviikkoa alkaa on myös määritelty: ”siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava” (jae 25). Danielille ilmoitettiin tämä sanoma Juudan kansan ollessa pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Persian kuningas Artakserkses I Longimanus (= Artahsastan I, hallitsi vv. 464 – 424 eKr. ) teki mahdolliseksi sekä Esran että Nehemian lähdön Jerusalemiin paluumuuttajajoukkojen kanssa (Esra 7:1 ja Nehemia 2:1). Heidän tehtävänään oli Jerusalemin kaupungin jälleenrakentaminen. Huomaa, että käsky temppelin rakentamisesta oli tullut jo v. 538 eKr. Kooreksen taholta (Esra  1:1,2), ja silloin läksikin ensimmäinen paluujoukko suorittamaan tuota tehtävää.

On oikeastaan kaksi eri tulkintaa, mistä tapahtumasta tuo seitsemänkymmentä vuosiviikkoa alkaa. Ensimmäinen tulkinta on Esran lähtö Jerusalemiin (Esra 7:1). Tuo lähtö tapahtui joskus vuosien 458 – 456 eKr. välillä. Toinen tulkinta sijoittaa sen Nehemian lähtöön (Neh. 2:1), joka tapahtui n. v. 445 eKr. Tuosta ajankohdasta (valittiinpa kumpi tulkinta tahansa) on profetian mukaan kuluva kuusikymmentä yhdeksän (7+62) vuosiviikkoa voideltuun ruhtinaaseen asti. Tuo voideltu ruhtinashan tarkoittaa yksinkertaisesti Kristusta. Hepreankielisessä Raamatussa siinä onkin Messiasta tarkoittava sana ”mashiah”, ja Septuaginta (noin 100-luvulla eKr. kreikaksi käännetty VT) käyttää suoraan sanaa Kristus. Jopa meidän 1700-luvulta peräisin oleva vanha Bibliamme käyttää rohkeasti ja selvästi käännöstä Kristus!

Tuo Danielille annettu aikamääre on siis jaettu kolmeen lyhyempään jaksoon. Ensiksi sanotaan: ”seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentä kaksi vuosiviikkoa” ( on siis yhteensä 69 vuosiviikkoa = 483 vuotta). Miksi se on jaettu noin, jää ainakin toistaiseksi hieman arvoitukseksi! Joidenkin tulkintojen mukaan Jerusalemin jälleenrakentaminen olisi kestänyt noin seitsemän vuosiviikkoa eli viitisenkymmentä vuotta. Tuon kuudenkymmenen yhdeksän vuosiviikon jälkeen tuhotaan voideltu (=Kristus), eikä häneltä jää ketään. Alkukielen teksti sanoo oikeastaan yksinkertaisesti ”eikä mitään (ei ketään) hänelle”. ( Israelin kansahan todellakin hylkäsi Jeesuksen).

Jos me laskemme tuolta 400-luvun puolesta välistä eKr. kuusikymmentä yhdeksän vuosiviikkoa (483 vuotta) eteenpäin, tulemme osapuilleen vuoteen 30 jKr. En käy näitä vuosilukuja tarkemmin määrittelemään, koska lopputulokseen vaikuttaa, kumpaako lähtöajankohtaa käytämme. Lisäksi siihen vaikuttaa se, käytämmekö vuoden pituuden määrittelyssä babylonialaista kalenteria (joka pohjautuu aurinkovuoteen eli 365¼ päivää) vaiko juutalaista kalenteria (eli 360 päivää). Kuitenkin voimme joka tapauksessa huomata, kuinka tarkasti tuossa Danielille annetussa profetiassa ennustettiin Kristuksen kuoleman ajankohta.

On tärkeä huomata, että tuo seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on siis jaettu kolmeen osaan, joista viimeinen on yksi vuosiviikko (jae 27). Juuri tästä tulee tuo käsite ”Israelin viimeinen vuosiviikko” eli seitsemän vuoden jakso. Yksi yleisimpiä tulkintavirheitä koko tämän Danielin vuosiviikko profetian suhteen on, että se tulkitaan ikään kuin se ennustaisi vain siitä, mitä me pakanakristityt (toki samalla messiaaniset juutalaiset) saimme Jeesuksen sovitustyön ja uhrikuoleman kautta. Näin ollen koko profetian katsotaan täyttyneen Jeesuksen kuollessa ristillä. Kuitenkin kun tarkemmin tutkimme tuota ennustusta, huomaamme siinä monta yksityiskohtaa, jotka viittaavat muuhun.

Ensiksikin tuo seitsemänkymmentä vuosiviikkoa annettiin aikamääreeksi Israelille, siinä ei siis ennusteta meistä pakanoista mitään! (Meille on onneksi annettu paljon muita VT:n profetioita, ja niiden täyttymyksen mukaan voimme iloita tällä hetkellä Kristuksen sovitustyöstä omalle kohdallemme). Toiseksi, jos tarkkaan mietimme jakeen 9:24 ennustusta, niin eihän lain rikkominen ja synti ole vielä päättynyt. Juutalaiset kansakuntana rikkovat yhä lakia, tekevät syntiä, eivätkä ole vastaanottaneet syntien sovitusta Jeesuksessa. Ja vaikka ajattelisimme meitä kristittyjä, synnistä ei ole vielä tehty loppua, vaan me uskovinakin näemme, että synti voi joskus liiankin hyvin meidän elämässämme. Eli viimeinen vuosiviikko ei ole vielä toteutunut!  Tämä kaikki toteutuu vasta silloin, kun Kristus tulee kunniassaan ja perustaa oman valtakuntansa.

Jakeessa 27 mainittu teurasuhrin ja ruokauhrin lakkauttaminen on usein tulkittu viittaavan siihen, kuinka Jeesus ristinkuolemallaan sovitti meidän syntimme, emmekä kristittyinä näin enää tarvitse teurasuhreja. Tästä huolimatta uhraaminen ei lakannut Jerusalemin temppelissä tuolla hetkellä, vaan vasta v. 70, kun roomalaiset hävittivät temppelin. Tuo roomalaisten suorittama kaupungin ja pyhäkön hävitys onkin ennustettu kohdalleen jakeessa 26.

Ymmärrän siis, että tuosta Israelille säädetystä ajasta viimeinen vuosiviikko on vielä edessäpäin. Kun jakeessa 27 puhutaan liiton tekemisestä, ruoka- ja teurasuhrin lakkauttamisesta ja viitataan hävittäjään, tarkoittaa se kaikkea sitä, mitä Antikristus tulee tekemään Israelin kansan ja Jerusalemin temppelin suhteen.

Yhteenvetona: Israelille annettiin siis 70 vuosiviikkoa (490 v.), josta 69 vuosiviikkoa oli kulunut Kristuksen ristinkuolemaan mennessä. Tuosta eteenpäin alkoi pakanoiden (seurakunnan) aikakausi, ja Israel ikään kuin väliaikaisesti hyljättiin. Kun pakanoiden aikakausi päättyy, on vielä yksi vuosiviikko säädetty Israelin kansalle. Tämä seitsemän vuoden jakso tulee selvästi esille myös Ilmestyskirjassa, mutta siitä tarkemmin seuraavilla sivuilla.

Meidän on tärkeä muistaa, että niin Danielille kuin muillekin VT:n profeetoille seurakunnan ajanjakso jätettiin etukäteen ilmoittamatta. Se jää ikään kuin salaisuudeksi tuon Israelin kansalle annetun seitsemänkymmenen vuosiviikon ajanjakson väliin. Kaiken kaikkiaan Danielin kirjan ennustus seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta on yksi Raamatun syvällisimmistä ja tärkeimmistä profetioista. Ennustetaanhan siinä sekä Jeesuksen ensimmäinen että toinen tuleminen.