52. Tempaus
52. TEMPAUS
Tempaus eli uskovien ylösotto on asia, josta on paljon väitelty kristittyjen parissa puolesta ja vastaan . Viime vuosien aikana olen yllätyksekseni havainnut jopa ns. herätyskristittyjen parissa opetusta, joka kyseenalaistaa tuon tapahtuman. Yritetään väittää, että on vain yksi uskovien ylösottaminen Jeesuksen tullessa takaisin kaikkien nähtävällä tavalla. Itse en ole noista väitteistä löytänyt Raamattuun selvästi ankkuroituvaa opetusta, vaan mieluumminkin subjektiivisia, omaan elämään liittyviä kielteisiä tunteita ja pelkoja tuon asian suhteen. Mutta älkööt itse kunkin henkilökohtaiseen elämään liittyvät traumat ja pelot saako muuttaa opetusta Raamatun selvästä totuudesta!
Voimme verrata tätä asiaa VT:n ennustuksiin Messiaan tulemisesta. Meille kristityille on itsestään selvää, että VT puhuu kahdesta erilaisesta Messiaan tulemisesta, toisaalta kärsivänä palvelijana ja toisaalta kunnian kuninkaana. Mutta kirjanoppineet eivät "löytäneet" tuota totuutta, he hyväksyivät vain ennustuksen kunnian kuninkaasta. Samoin, kun ajattelemme Kristuksen toista tulemista, Raamatusta selvästi löytyy opetus, että Kristus tulee kahdella tavalla, ensiksi ei-nähtävällä tavalla temmaten omansa Häntä vastaan taivaan pilviin, ja toiseksi koko maailmalle nähtävällä tavalla valkoisella hevosella ratsastaen. Mutta tätäkään totuutta kaikki tämän ajan "kirjanoppineet" eivät löydä Raamatustaan.
Myös ns. korvausteologia petollisine oppeineen on osaltaan vaikuttanut siihen, että ajatellaan seurakunnan olevan maan päällä loppuun asti. Korvausteologiahan opettaa, että seurakunta on korvannut Israelin valittuna kansana. Kun luetaan Raamattua, huomataan, että pyhistä ja valituista puhutaan siellä myös sen jälkeen, kun ns. tempaus olisi pitänyt jo tapahtua. Tästä vedetään johtopäätös, ettei mitään tempausta voi olla. Kuitenkin noilla pyhillä ja valituilla viitataan ennen kaikkea Israelin viimeisen vuosiviikon aikana täällä oleviin juutalaisiin uskoviin, eikä meihin uudestisyntyneisiin pakanakristittyihin.
Kun Jeesus pääsiäistapahtumien jälkeen astui ylös taovaaseen, sanoivat enkelit opetuslapsille: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt. 1:11). Jeesuksen taivaaseen astumista oli Öljymäellä todistamassa vain tietty valittujen joukko, Jeesuksen opetuslapset. Sitä ei siis nähnyt koko Jerusalem! Samalla tavalla, kun Jeesus tulee pilvissä noutamaan omiaan, näkee Hänet vain valvova seurakunta, tuossa vaiheessa ei siis koko maailma.
Yllä olevassa kuvassa on joitakin keskeisimpiä Raamatun kohtia, jotka jokainen omalla tavallaan puhuvat tuon tapahtuman puolesta. Kuten edellisellä sivulla totesin, ymmärrän suuren joukon taivaassa (Ilm. 7:9) kuvaavan sitä uskovien joukkoa, joka on otettu ylös taivaaseen kaikista kansoista uskovien ylös tempaamisen yhteydessä. Se koostuu sekä niistä, jotka ovat alkuseurakunnasta lähtien kuolleet uskossa Kristukseen, että niistä, jotka ovat vielä tuolla hetkellä elossa. Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille ja korinttolaisille, että uskossa kuolleet nousevat ensin ja sitten ne, jotka ovat elossa, muuttuvat ja heidät temmataan ”pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”!
Kun vertaamme tuota kuvausta siihen tapahtumaan, joka kertoo Kristuksen lopullisesta tulosta maailmaan kaikkien kansojen nähtävällä tavalla, huomaamme että kyseessä on aivan eri tapahtuma. Noista uskovista, jotka vielä Kristuksen tullessa näkyvällä tavalla ovat täällä maan päällä, sanotaan, että ”he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta” (Ilm. 20:4). He olivat siis kokeneet marttyyrikuoleman suuren vihan aikana Antikristuksen hallitessa, mutta heidät herätettiin henkiin. Kreikan kielessä tässä kohtaa käytetään verbiä dzaō (elää), josta käännös ”virkosivat eloon”. Sitä vastoin Korinttolaiskirjeen kohdassa (1.Kor. 15:51) on verbi allassō (muuttaa toiseksi, vaihtaa), joka siis kertoo jostakin muusta kuin kuolleen henkiin herättämisestä. Paavali viittaakin sanonnalla "me muutumme" siihen radikaaliin muutokseen, joka tapahtuu uskovien saadessa uudet ylösnousemus ruumiit! Tessalonikalaiskirjeen kohdassa käytetään verbiä harpadzō (temmata, ryöstää), joka sattuvasti kuvaa tuon tapahtuman äkillisyyttä!
Paavali puhuu 1. Kor. 15:51 tempauksesta myös salaisuutena (kreik. mysterion). Koska tempaus on salaisuus, se ei voikaan olla mikään keskeinen teema Raamatussa, ei edes Jeesuksen opetuksessa. Jeesushan ilmoitti tämän salaisuuden palvelijalleen Paavalille vasta muutama vuosikymmen ylösnousemisensa jälkeen.
Tempaus tapahtuu myös äkkiarvaamatta. Jeesushan käskee valvomaan, koska emme tiedä, minä päivänä tai hetkenä Herramme tulee! Jos se tapahtuisi vasta lopunajan suuressa myllerryksessä, eihän se olisi äkkiarvaamaton tapahtuma. Silloinhan Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja kaikki maan sukukunnat parkuvat (Matt. 24:30). Olisi jo ihme, jos uskovat eivät tajuaisi, että nyt se tapahtuu!
Kun Jeesus opetti lopunajoista, sanoi Hän mm., että eri tilanteissa olevista ihmisistä ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Vaikka tuotakin kohtaa on yritetty selitellä monella tavalla, kuitenkin siinä selvästi sanotaan, että toinen korjataan talteen, mutta toinen jää! Tempaus erottaa jopa aviovuoteella makaavat aviopuolisotkin, elleivät molemmat ole valmiita lähtemään! Kun Jeesus tulee lopullisesti näkyvällä tavalla, niin eihän ketään silloin enää "jätetä" minnekään, vaan Kristus ottaa täällä hallintavallan. Silloin siis uskossa kuolleet virkoavat eloon, ja saavat hallita ja olla Kristuksen kanssa tuhannen vuotta tuossa valtakunnassa.
Tuo Luukkaan evankeliumin kertomus kahdesta ihmisestä erilaisissa elämäntilanteissa tuo esille myös erään mielenkiintoisen maantieteellisen faktan (Lk. 17:34-36). Jeesushan selvästi tuo esille tosiasian, että samaan aikaan maailmassa on toisaalla päivä ja ihmiset ovat työtä tekemässä, ja toisaalla on yö ja ihmiset ovat nukkumassa. Meille se on itsestään selvää, mutta ei Jeesuksen ajan kuulijoille. Jeesus näkyi siis tietävän tuon ajan ajattelusta poiketen, että maailma ei ole pannukakku, vaan pallo, jossa ihmiset nukkuvat ja valvovat eri aikaan.
On merkille pantavaa, että tuossa opetusjaksossa Jeesus käyttää aluksi pronominia ”te”, mutta kun Hän puhuu siitä hetkestä, jolloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, Hän käyttää pronominia ”he” (Matt. 24:30). Näin Hän antaa ymmärtää, että Hänen omansa, valvova seurakunta ei ole enää täällä maailmassa tuolla hetkellä!
Puhuessaan Filadelfian seurakunnan enkelille, Jeesus lupaa, että Hän pelastaa hänet koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin (Ilm. 3:10). Tuo lupaus on tietysti tarkoitettu toisaalta historialliselle Filadelfian seurakunnalle, mutta uskon, että nuo Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat tietyllä tavalla kirkkohistorian eri ajanjaksoja (ks. sivu 20. Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa), ja näin ollen tuo Filadelfia kuvastaa juuri lopunajan valvovaa seurakuntaa. Lupaus siis annetaan, että se otetaan pois näkemästä pahinta ahdistuksen aikaa.
Tuon periaatteen kanssa pitää yhtä myös VT:n todistus, kuinka vanhurskas otettiin pois ennen kuin Jumalan järkyttävät tuomiot kohtasivat. Näin kävi vedenpaisumuksen edellä, Nooa ja hänen perheensä menivät arkkiin ja Jumala pelasti heidät tuholta. Niin kävi myös Lootin aikana, enkelit veivät Lootin Sodomasta ennen kuin taivaasta satanut tuli ja tulikivi tuhosivat kaupungin! Ymmärrän, että myös lopuna aikana vanhurskaat ovat se este, joka vielä pidättää, ennen kuin Antikristus saa lopullisen hirmuvallan, (2. Tess. 2:6). Kun uskovat ovat tempaistu pois, Jumalan suuret tuomiot voivat kohdata maata täydellä teholla!
Jeesus sanoo Joh. 9:4: "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä." Uskon, että Jeesus tarkoittaa tällä kolmen ja puolen vuoden aikaa, jolloin Antikristus hallitsee ennen Kristuksen tulemista näkyvällä tavalla. Herää kysymys, miksi uskovat olisivat enää maailmassa, jos kukaan ei voisi enää työtä tehdä evankeliumia julistaen. Lisäksi voisi toisaalta sanoa, jos hänen omansa olisivat vielä täällä, tuo Jeeseksen sana ei pitäisi paikkaansa, koska aina löytyisi tuhansittain niitä, jotka kuitenkin tekisivät työtä marttyyriuden uhallakin! Mutta työtä ei tehdä siksi, koska työntekijät on otettu pois!
Löydämme Uudesta Testamentista siis kaksi erilaista uskovien ja valittujen "elonkorjuuta". Ensimmäinen tapahtuu siis tempauksessa, jossa uskossa kuolleet ja vielä elossa olevat uskovat yhtäkkiä muuttuvat, saaden toisenlaisen, taivaallisen ruumiin. Heidät vaan yhtäkkiä temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Edes enkelit eivät heitä kokoa pilviin! Mutta tuossa toisessa elonkorjuussa, kun Jeesus tulee näkyvällä tavalla, Jeesus lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin, (Matt. 24:31). Tästä jälkimmäisestä korjuusta puhuu myös Ilmestyskirja 20:4: "Ja minä näin niiden sielut, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa, eivätkä ottaneet sen merkkiä....; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." Syy, miksi enkelit kokoavat heidät on ilmeisesti siinä, että he kaikki ovat kuolleita, jotka ovat marttyyrikuoleman kokeneet Antikristuksen hallitessa viimeiset kolme ja puoli vuotta.
Tämä jälkimmäinen "uskovien elonkorjuun" ryhmä on mielestäni se joukko, joka hallitsee Kristuksen kanssa tuhat vuotisessa valtakunnassa. Useinhan kuulee opetettavan, että me kaikki uskovat, jotka olemme temmatut Herraa vastaan yläilmoihin, tullaan hallitsemaan täällä. Itse ajattelen, että pilviin temmatut saavat aina olla Herran kanssa Paavalin sanoja käyttääksemme. Onpa se sitten Karitsan häissä tai suurilla illallisilla, varmasti se on yhtä mahtavaa! Temmattujen joukossa on myös niitä, jotka ovat kuolleet jo pari tuhatta vuotta sitten. He ovat saaneet olla jo paratiisissa, kuten ristinryövärillekin luvattiin. Jään vaan kysymään, paljonkohan heitä enää kiinnostaisi tulla tänne maapallolle takaisin, vaikkakin hallitsemaan. Onhan tämä Tellus kuitenkin vielä synnin ja kuoleman alaisuudessa, vaikkakin saatana on sidottu tuhanneksi vuodeksi.
Edellisellä sivulla (51. Seitsemännen sinetin avaaminen) selitin jo, miksi oli tärkeää, että Johannes ymmärsi, mistä tuo suuri joukko oli tullut (Ilm. 7:9).
Jumalan sana antaa selvästi ymmärtää, että lopunajalla kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan ja hyökkäävät sinne. Jos muissa kansoissa elävät uskovat olisivat vielä maailmassa, uskon että monet miljoonat uskovat muuttaisivat Israeliin tuossa vaiheessa ja haluaisivat olla juutalaisten tukena, sekä samalla kohtaamassa Jeesusta Hänen tullessaan Öljymäelle. Tuo mahdollisuus eliminoidaan Jumalan taholta siten, että Jeesus on jo noutanut omansa pois. Tällöin toteutuu tuo Joosefin ja hänen veljiensä kohtaamisessa tapahtunut esikuva (1.Moos. 45). Kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen, ei saanut olla ketään muuta läsnä kuin Joosef ja veljet. Näin tulee myös tapahtumaan silloin, kun israelilaiset "katsovat Häneen, jonka he ovat lävistäneet" (Sak. 12:10). Näin Jeesus lopunajan ahdingoissa ilmaisee itsensä omalle kansalleen, kun kaikki kansat ovat nousseet Israelia vastaan.
Vielä lopuksi eräs seikka, joka mielestäni puhuu vahvasti sen puolesta, että ennen Jeesuksen tuloa eletään tietty jakso, jossa on ikään kuin palattu takaisin VT:n pelisääntöihin. Palaan tarkemmin joitakin sivuja myöhemmin tähän pelastushistorian aikakauteen (ks. sivu 54. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa ja sivu 55. Israelin viimeinen vuosiviikko), mutta tässä yhteydessä eräs merkittävä huomio. Ilmestyskirjan yhdestoista luku kertoo meille kahdesta säkkipukuisesta todistajasta, jotka toimivat ja profetoivat Jerusalemissa kolmen ja puolen vuoden ajan, ennen kuin peto heidät voittaa. Profeettojen kerrotaan olevan ne kaksi öljypuuta, joista Sakarjan kirja ennustaa. Heidän toimintatavoissaan on jotakin, joka poikkeaa siitä esimerkistä, jonka Jeesus meille seuraajilleen antoi. Jos joku heitä vastustaa, tuli lähtee heidän suustaan ja tuhoaa heidän vastustajansa. Lisäksi heillä on valta löydä maata kaikkinaisilla vitsauksilla profetoimisensa päivinä (11:6). Kun vertaamme tätä siihen nuhteluun, jonka Jeesus antoi Sebedeuksen pojille Johannekselle ja Jaakobille, kun he pyysivät kostoa niille, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta (Luuk. 9:51-56), ymmärrämme, että pelisäännöt ovat muuttuneet. Emme voi tätä selittää edes sillä, että hehän tulevat toimimaan Jerusalemissa ja ovat juutalaisia. Niinhän Sebedeuksenkin pojat olivat! Ei jää muuta järkevää selitystä kuin, että on alkanut Israelin viimeinen vuosiviikko, ja pelataan vanhan liiton säännöillä. Muuten ei olisi mitään järkeä, että Jumala kieltäisi muualla maailmassa Kristuksen seuraajilta kaikki koston ajatuksetkin, mutta Israelissa samaan aikaan Hänen omansa tuhoaisivat vastustajansa jopa tulella!
En yhtään ihmettelisi, vaikka nuo kaksi säkkipukuista profeettaa olisivat juuri Mooses ja Elia. Molempien poisottaminenhan tapahtui hieman erikoisella tavalla ja hehän juuri keskustelivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella Hänen poismenostaan, ja varmasti myös Jumalan valtakunnan tulemisesta kirkkaudessaan (Luuk. 9:27-31). Huomaa, että ei Jeesus sanonut Moosekselle ja Elialle kirkastusvuorella: "Mitä te täällä teette, teidän aikahan on jo ohi!" Ei, vaan päinvastoin saa käsityksen, että heillä on vielä tehtävä täällä maan päällä!