23. Kolmas Mooseksen kirja

23. KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA

Meille kristityille Kolmannella Mooseksen kirjalla ei ainakaan ensi lukemalta näytä olevan paljoa annettavaa. Kuten sen nimi Leviticus antaa ymmärtää, on se täynnä leeviläistä lainsäädäntöä ja –tulkintaa. Ensiksi annetaan tarkat määräykset eri uhrien oikeasta toimittamisesta, ja sitten on puhdistautumista ja pyhyyttä koskevia ohjeita. Monelle, joka päättää lukea läpi koko Raamatun, on juuri tämä kirja ensimmäinen koetinkivi tehtävän suorittamisessa.

Kuitenkin tarkempi tutustuminen kirjaan tuo esille meille kristityillekin mielenkiintoisia teemoja. Ensiksikin tarkat kuvaukset ja määräykset eri uhreista ja niiden toimittamisesta muistuttavat meitä Kristuksen sovitusuhrista ja sen paremmuudesta. Niin valtavat määrät kuin uhreja uhrattiinkin, eivät ne silti voineet tehdä täydellisiksi omassatunnossaan niiden uhraajia, (Hepr. 9:9). Mutta Kristus on yhdellä ainoalla uhrillaan puhdistanut meidän omantuntomme palvelemaan elävää Jumalaa, (Hepr. 9:11-14). Muita mielenkiintoisia aiheita ovat esim. luettelo puhtaista ja saastaisista eläimistä, verensyöntikielto, ja moraaliset ja eettiset ohjeet, mm. sukupuolielämään liittyen. Vaikka kaikki nuo ohjeet eivät ole kirjaimellisesti tarkoitettu meille kristityille, niiden tutkimisesta ja noudattamisesta voi saada erittäin hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä mm. terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapaan. Onhan noiden ohjeiden antaja kaiken Luoja, joka tietää parhaiten, mikä ihmiselle on hyväksi.

Vaikka veren syömisestä on kristittyjen kesken monenlaista mielipidettä, löytyy sen syömisen kieltävä ohje selväsanaisesti muualtakin Raamatusta, myös Uudesta Testamentista. Alkuseurakunnan aikana apostolien kokouksessa Jerusalemissa annettiin pitkällisen pohdinnan jälkeen pakanakristityille ohjeeksi karttaa epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta (Apt. 15:28, 29). Se ei siis ole ainoastaan Mooseksen laissa oleva, juutalaisia koskeva kielto. Kaiken lisäksi löydämme tuon kiellon myös kauan ennen Mooseksen lain säätämistä. Sehän annettiin ohjeeksi heti vedenpaisumuksen jälkeen Nooalle ja samalla koko ihmiskunnalle: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri vielä on.” (1. Moos. 9:4).

Apostolien kokouksen ohje antoi myös kehotuksen karttaa haureutta. Siinä ei eritellä sen kummemmin kiellon yksityiskohtia. Eli voimme ymmärtää, että kaikki ne ohjeet, mitkä Raamattu opettaa meille puhtaasta seksuaalisuudesta, koskevat myös meitä kristittyjä. Niinpä Kolmannen Mooseksen kirjan kahdeksannentoista luvun ohjeet ovat yhä edelleen voimassa.

Eräs mielenkiintoinen asia, joka liittyy tähän kirjaan, on juutalaisista juhla-ajoista annetut määräykset (luku 23). Itseltäni vei vuosikymmeniä aikaa, ennen kuin tajusin, mikä valtava sanoma niihin on kätketty koskien meitä kristittyjäkin. Ja tuo oivallus on: koko juutalainen juhlakalenterihan viittaa Kristukseen! En käy tässä yhteydessä sen tarkemmin käsittelemään aihetta, mutta poimin sieltä esille nuo kolme tärkeintä vuotuista juhlaa, jolloin Jumalan käskyn mukaan juutalaisten miesten piti tulla Herran kasvojen eteen yhteiseen juhlaan, (2. Moos. 23:14-17).  

Nuo kolme juhlaa ovat lyhyesti sanottuna pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla. Pääsiäisaika koostui oikeastaan kolmesta peräkkäisestä juhlasta: pääsiäinen, happamattoman leivän juhla ja ensi hedelmän juhla. Helluntaiaikaan viitattiin myös nimillä elonkorjuujuhla ja viikkojuhla. Viimeistä juhlaa, eli lehtimajanjuhlaa edelsivät läheisesti pasuunan soiton päivä ja suuri sovituspäivä. Nämä kolme suurta juhla-aikaa liittyvät myös läheisesti Kristuksen ja kristittyjen elämään. Ymmärrän niiden olevan ikään kuin Vanhassa Testamentissa olevia esikuvia siitä, mitä uuden liiton aikana tulee tapahtumaan.

Ei siis ollut sattumaa, että Jeesus kärsi, kuoli ja nousi ylös kuolleista juuri tuon ensimmäisen suuren juutalaisen juhlan aikana. Ei ollut myöskään sattuma, että Pyhä Henki vuodatettiin juuri tuon toisen suuren juutalaisen juhlan aikana. Ja uskon vakaasti, ettei tule olemaan sattuma, että Jeesus tulee takaisin juuri tuon kolmannen suuren juutalaisen juhlan aikana (mutta minä vuonna, se on taas eri asia ja meille arvoitus)!  

Pysähdymme vielä hetkeksi pohtimaan tuota kolmatta juhla-aikaa eli lehtimajanjuhlaa. Me kristitythän vietämme joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Kirkkohistoriasta kuitenkin tiedämme, että tuo juhla sijoitettiin nykyiselle paikalleen satoja vuosia Jeesuksen syntymän jälkeen syrjäyttämään pakanallinen aurinkojumalan juhla. Raamattu ei kerro meille, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi. Kuitenkin joistakin Raamatun aikamääreistä voisi vetää johtopäätökset, että se tapahtui syksyllä, kenties juuri lehtimajanjuhlan aikoihin. (Noita aikamääreitä ovat esim. Abian osaston palveluvuoron ajoitus, ks. Luuk. 1:5 ja 1. Aik. 24, sekä Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymäajan ero, ks. Luuk. 1:36).

Huomaamme siis, että kahden suuren juutalaisen juhlan aikaan on tapahtunut suuria ja merkittäviä asioita kristilliseen uskoon liittyen. En siis yhtään ihmettelisi, jos edessä oleva suuri tapahtuma, Jeesuksen toinen tulemus, tapahtuisi juuri tuon kolmannen suuren juhlan, lehtimajanjuhlan aikaan! Vasta viime vuosikymmeninä on joissakin kristillisissä piireissä alettu kiinnittää huomiota myös lehtimajanjuhlan viettoon. Ymmärrän sen olevan Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa muistutusta myös tuon kolmannen juutalaisen juhlan merkityksestä. Näin sitä suuremmalla syyllä, mitä lähemmäksi Jeesuksen toista tulemusta lähestymme.

Vielä eräs mielenkiintoinen Raamatun kohta, joka voisi viitata siihen, että lehtimajanjuhla voisi olla Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohta. Sakarja 14: 16-19 kertoo, kuinka Harmagedonin taistelun jälkeen pakanakansojen tähteet käyvät vuosi vuodelta ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan Herraa Sebaotia ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Tuon juhlan viettäminen on jopa niin tärkeää ja ehdotonta, että jos jotkut kansat eivät tule juhlan viettoon, niille ei tule sadetta!

Kyse on siis ns. tuhatvuotisen valtakunnan ajasta. Kolmesta tärkeimmästä juhlasta mainitaan vain lehtimajanjuhla, ei pääsiäistä ja helluntaita. Jään ainakin itse kysymään, että onko Kristuksen toinen tulemus näkyvällä tavalla tapahtunut juuri lehtimajanjuhlan aikaan, ja siksi tuon juhlan muisteleminen ja viettäminen on niin tärkeää?

Valitettavasti kirkkohistoriassa länsimaiset kristilliset kirkot alkoivat alkuseurakunnan jälkeen ottaa tietoisesti pesäeroa kaikesta, mikä vähänkään viittasi juutalaisuuteen. Kun Jerusalem valloitettiin v. 70 ja juutalaiset ajettiin lopullisesti pois Luvatusta maasta 130-luvulla, juutalaiskristillisellä seurakunnalla ei ollut enää keskuspaikkaa, missä toimia. Aikanaanhan Jerusalemin seurakunta oli ollut apostoleineen merkittävä auktoriteetti kristillisessä kirkossa. Tulevina vuosisatoina juutalaisvastaisuus ja jopa viha alkoi nostaa päätään Euroopassa ja myös sen kristillisissä seurakunnissa. Katolinen kirkko halusi vähitellen katkoa kaikki siteet, jotka vähänkin liittyivät juutalaisuuteen. Näin myös juutalaisista juhla-ajoista haluttiin irrottautua ja niiden ymmärtäminen hämärtyi. Totta kai pääsiäistä ja helluntaita vietettiin Euroopassa niiden kristilliseen sanomaan liittyen. Mutta juutalaisista juhlaperinteistä irrottautuminen toi mukanaan mm. yhden usein toistetun vaikean kysymyksen liittyen pitkäperjantaihin ja pääsiäiseen. Jeesushan sanoi selvästi ennen kärsimyksiään, että niin kuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä, (Matt. 12:40). No perjantaista sunnuntaiaamuun emme saa millään opilla tuota aikaa, vaikka minkälaisia selityksiä siihen on yritetty sepustaa. Yksinkertaisin selityshän asiaan on, että Mooseksen lain mukaan pääsiäistä vietettiin nisankuun neljäntenätoista päivänä, (2. Moos. 12:1-6), ja tuo päivähän saattoi sattua kuunkierrosta riippuen mille viikonpäivälle tahansa. (Aiheesta tarkemmin esim. Jouko Jääskeläisen kirjassa Juhlien juhlat, s. 73-102).

Kaaviokuvassa olevista juutalaisista kuukausista käytetään myös toisia nimiä. Niinpä esim. nisan = abib, lyyar = ijjir tai siv, tisri = etanim ja marchesvan = hesvan tai bul. Samoin on syytä muistaa, että juutalainen kalenterivuosi alkaa syksyyn sijoittuvasta uudenvuoden päivästä (rosh hashanah), mutta uskonnollisten juhlien vuosi alkaa nisan kuun ensimmäisestä päivästä, (2. Moos. 12:2). Nisan kuun alku sijoittuu meidän maaliskuun keskivaiheille.