47. Jesaja

47. JESAJA

Vaikka emme voi, emmekä saakaan laittaa kirjaprofeettoja paremmuusjärjestykseen, saatamme kuitenkin todeta, että Jesaja on yksi suurimmista ja merkittävimmistä. Tiedämme hänestä muutamia asioita suhteellisen tarkasti. Ensiksikin hänen isänsä nimi oli Aamos, ja hän toimi Juudan kuningasten Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian päivinä, eli noin 740-690 eKr. (1:1). Lisäksi tiedämme, että myös hänen vaimonsa oli profeetta (8:3), ja hän sai kutsumuksen profeetan tehtävään kuningas Ussian kuolinvuotena (6:1). Erään juutalaisen perimätiedon mukaan Jesaja olisi ollut Ussian serkku, ja näin ollen kuulunut Daavidin kuninkaalliseen sukuun.

Jesajan kirjan voisi sanoa jakautuvan kahteen sisällöltään erilaiseen kokonaisuuteen. Ensimmäiset kolmekymmentä yhdeksän lukua sisältävät enemmän huonoja uutisia ja tuomion sanoja kuin hyviä uutisia. Loppuosa sisältää puolestaan enemmän hyviä uutisia ja rohkaisun sanoja kuin huonoja uutisia. Koska loppuosan luvuissa mainitaan nimeltä tuleva persialainen hallitsija Koores (44:28 ja 45:1), ovat monet nykyajan teologit vetäneet siitä johtopäätöksen, että on ollut ”toinen Jesaja” ns. Deuterojesaja, joka on toiminut maanpakolaisuuden jälkeen. Eikä kaikille ole riittänyt edes tuo toinen Jesaja, vaan monet liberaaliteologit puhuvat myös ”kolmannesta Jesajasta” eli Tritojesajasta! Mehän huomaamme tämän jakoperiaatteen, kun tutkimme esim. nykyistä Kirkkoraamattuamme. Siellä luvut 1-39 ovat otsakkeen alla: ”Ensimmäinen osa”, luvut 40-55 otsakkeen ”Toinen osa”, ja luvut 56-66 otsakkeen ”Kolmas osa” alla. Tällaista jakoa en ole löytänyt millään muulla kielellä käännetyistä, enkä eri aikoina ilmestyneistä raamattulaitoksista. Edes uusi ruotsalainen Bibeln 2000 ei käytä tuota jakoa. Jopa jotkut 2000–luvulla painetut edellisen Kirkkoraamattumme (1933/1938) uusintapainokset ovat ottaneet käyttöönsä tuon jaon. Ilokseni kuitenkin huomasin, että Raamattu Kansalle versio ei ole tuohon sortunut!

Kuten edellä jo mainitsin, nykyajan raamattukriitikoille suurimmaksi kompastuskiveksi Jesajan kirjan kohdalla on muodostunut Kooreksen (Kyyros) nimen mainitseminen. Koska Jesaja eli 700-luvulla eKr. ja Koores 500-luvulla eKr., näyttää monelle teologille olevan vaikea asia uskoa, että Jumala olisi voinut etukäteen ilmoittaa asioita jopa nimeltä mainiten. Kuitenkin juuri Jesajan kirjasta löydämme Jumalan sanat, että Hän ilmoittaa asioita etukäteen (46:10; 48:5). Sitä paitsi jo ns. ensimmäinen osa ennustaa nimeltä mainiten paikan, jonne Juudan kansa tullaan viemään pakkosiirtolaisuuteen: ”Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä sinun isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin; ei mitään jää jäljelle, sanoo Herra. Ja sinun omia poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin." (39:6, 7). Näinhän tapahtui sitten noin sata vuotta myöhemmin Jesajan kuoleman jälkeen. Juudan kansa vietiin juuri nimenomaan Babyloniaan, vaikka Jesajan aikana johtava maailmanvalta oli Assyria, jonne mm. pohjoisen Israelin kymmenen heimoa vietiin pakkosiirtolaisuuteen jo Jesajan eläessä!

Eikä Jesajan kirjan ihmeellisyydet ratkea ”toisella- ja kolmannellajesajalla”, koska siellä on esim. yksi väkevimmistä ennustuksista, mitä koko Raamatusta löydämme. Tarkoitan ennustusta Herran kärsivästä palvelijasta (luku 53), joka kertoo yksityiskohtia myöten Kristuksen kärsimyksistä, jopa niin tarkasti, että monet juutalaiset hyppäävät tuon luvun yli, koska se viittaa liian tarkasti heidän hylkäämäänsä Kristukseen! Kaipa nykyajan liberaaliteologienkin pitäisi keksiä neljäs tai viides Jesaja, joka olisi elänyt vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Varmasti he olisivat sen keksineetkin, mutta teksti kärsivästä Herran palvelijasta oli todistetusti olemassa jo satoja vuosia ennen Jeesusta, joten siihenkään keinoon ei voi turvautua.

Monet raamattukriitikot ovat yrittäneet vedota myös kielitieteellisiin tutkimuksiin, etsiessään todisteita useammalle Jesajalle. Kuitenkin ensimmäisen ja viimeisen osan välillä on monia sanallisia yhtäläisyyksiä. Tällainen on esim. ilmaus ”Israelin pyhä”, joka esiintyy alkuosan luvuissa kaksitoista kertaa ja viimeisissä luvuissa neljätoista kertaa, mutta vain kuusi kertaa muissa VT:n kirjoissa.

Sitä vastoin voimme huomata erään mahtavan, ikään kuin sisäänrakennetun yhtäläisyyden vertaamalla Jesajan kirjaa koko Raamattuun. Nuo alkuosan lähinnä tuomion sanoja sisältävät kolmekymmentä yhdeksän lukua vastaavat Vanhan Testamentin kirjakokonaisuutta, joita on myös sama määrä (39). Jesajan kirjan rohkaisun sanoja sisältävän loppuosan lukuja on yhteensä kaksikymmentä seitsemän (luvut 40-66), joka on sama kuin Uuden Testamentin kirjojen kokonaismäärä! Koko Jesajan kirjassa on siis yhteensä sama määrä lukuja, kuin on Vanhassa ja Uudessa Testamentissa yhteensä (39 + 27 = 66). Kun vielä tarkastelemme lähemmin lukua neljäkymmentä, joka siis tässä vertailussa vastaa Uuden Testamentin alkua, mitä sieltä löydämme? Löydämme sieltä saman, minkä Uuden Testamentin alustakin, eli kertomuksen ”huutavan äänestä”, joka kehottaa valmistamaan Herralle tien erämaahan! (Toki meidän on muistettava, että luku- ja jaejako ei ole Jesajan ajalta peräisin, mutta kuinka tarkasti Jumala on Pyhän Henkensä kautta ohjannut palvelijoitaan, jotka tuon jaon myöhemmin ovat suorittaneet).

Jesajan toiminnassa profeetan kutsumus tuli esille monessa eri muodossa. Profetia tuli hänelle ensiksikin sanana: ”Jesajalle tuli tämä Herran sana” (38:4). Se toteutui myös ilmestyksinä ja näkyinä (ks. esim. 1:1 ja 6:1). Lisäksi Jesajan käskettiin käyttää joitakin havaintovälineitä, esim. Herra sanoi Jesajalle: "Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella: Maher-Saalal Haas-Bas” (8:1). Myös profeetta itse saattoi toimia ennusmerkkinä. Näin tapahtui esim. silloin, kun Herra käski Jesajaa sanoen: "Mene, riisu säkkipuku lanteiltasi ja vedä kengät jalastasi". Hän teki niin: kulki vaipatta ja avojaloin (20:2).

Monet meille Vanhasta Testamentista tutut profetiat löytyvät juuri Jesajan kirjasta. Yksi tunnetuimmista on ennustus neitseestä syntymisestä: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (7:14). Tuttuja ovat myös joulun ajan teksteistä lauseet: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (9:5), ja ”Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa” (11:1). Tai kuinka usein olemmekaan kuulleet tulevaisuuteen liittyvän lohdullisen lauseen: ”Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta” (25:8). Tuttu on myös nykyiseen seurakunta-aikaan viittaava ennustus: ”Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle” (28:11). Kuinka totta tuo lause onkaan tänä aikana. Juutalainen kansa voi vain todeta, kuinka sadoilla eri kielillä julistetaan Israelin Jumalan kunniaa ympäri maailmaa ja kuulutetaan evankeliumin sanomaa jopa itse juutalaisille. Jesajalta löydämme myös adventtiaikaan liittyvän tutun ennustuksen Johannes Kastajasta. ”Huutavan ääni kuuluu: `Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.´” (40:3, 4). Edellä olen jo viitannut tuttuun profetiaan ”Kärsivästä Herran palvelijasta”, joka löytyy luvusta 53. Kun Jeesus aloitti julistustehtävänsä, luki hän Nasaretin synagogassa oman ohjelmajulistuksensa juuri Jesajan profetiasta (Jes. 61:1-3 ja Luuk. 4:16-18). Myös Raamatun ensimmäiset ennustukset uudesta taivaasta ja uudesta maasta löytyvät juuri Jesajalta (65:17-25 ja luku 66).

Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta tilan puutteen vuoksi lisään siihen vain pari kohtaa. Ensiksikin ylösnousemususko tulee Jesajalta selvästi esille mm. jakeessa: ”Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille” (26:19). Mielenkiintoinen on myös ”pilkkalaulu Baabelin kuninkaasta” luvussa 14. Monen Raamatun selittäjän mielestä siinä viitataan vertauskuvallisesti sekä saatanan lankeemukseen aikojen alussa, että tulevaan Antikristuksen tuhoon!

Erään juutalaisen perimätiedon mukaan Jesaja koki marttyyrikuoleman kuningas Manassen toimesta. Kertomuksen mukaan Jesaja piiloutui onttoon puun runkoon, jonka sitten kuningas Manasse käski sahata kahtia. Näin ollen Jesaja olisi ollut tuo ”rikki sahattu”, johon heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa (Hebr. 11:37).