59. Sefanja

59. SEFANJA

Sefanja toimi 600-luvun alkuvuosikymmenillä. Näin ollen hän oli todennäköisesti profeetta Jeremian aikalainen. Ilmeisesti toiminta tapahtui ennen vuotta 612 eKr., koska Niiniven tuho ennustetaan vielä tulevana tapahtumana (2:13). Joidenkin arvelujen perusteella hän olisi ollut myös kuninkaallista sukua. Hän kohdisti sanomansa Juudalle, naapurikansoille ja lopulta koko maailmalle. Sefanjan tuomion julistuksessa on jotakin samaa kuin Habakukilla. Jumalan tahdon rikkomisessa on menty liian pitkälle, ja tuomiot ovat peruuttamattomat.

Tietyllä tavalla Sefanjan sanomassa menee limittäin ennustukset Juudan ja Jerusalemin lähitulevaisuudesta sekä ennustukset koskien kaikkia maailman kansoja aikojen lopulla. Usein on vaikea erottaa, kumpaanko Sefanja viittaa. Myös Sefanja ennustaa Herran suuresta päivästä, joka on samalla vihan, tuskan ja ahdistuksen päivä! Eikä tuo Herran päivä kohtaa ainoastaan Juudaa ja Jerusalemia, vaan kaikkia maan kansoja. Tuhon totaalisuus ilmaistaan jopa sanomalla: ”Minä hävitän ihmiset maan pinnalta, sanoo Herra” (1:3). Jotakin vastaavaa saatamme löytää mm. Jesajan ennustuksesta: ”Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle” (Jes. 24:6).

Sefanjan kirja onkin kaikesta lyhyydestään huolimatta yksi merkittävimmistä Vanhan Testamentin profetioista koskien pakanakansojen kohtaloa lopunajalla. Esim. monilla Ilmestyskirjan profetioilla on läheinen yhteys Sefanjan kirjaan. Löydämme mm. Harmagedonin taistelun (Ilm. 16:16) Sefanjalta, joskaan ei samalla nimellä. Kansojen kokoontuminen kuvataan ennustamalla: ”Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan” (3:8). Myös tuleva tuhatvuotinen valtakunta (Ilm. 20:1-6) eli rauhan valtakunta löytyy Sefanjalta: ”Silloin minä muutan puhtaiksi kansain huulet, niin että ne kaikki rukoilevat Herran nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti…” (3:9-13).

Kaiken kaikkiaan Sefanjan kirja päättyy lohdullisiin näkymiin, mutta kylläkin sillä lisäyksellä, että pelastus koskee vain jäännöstä, olipa sitten kyse Juudasta ja Israelista tai pakanakansoista.