7. Raamatun sisältö
7. RAAMATUN SISÄLTÖ
Meidän virallisessa Raamatussa on siis yhteensä 66 kirjaa, eli 39 kirjaa Vanhan Testamentin ja 27 kirjaa Uuden Testamentin puolella. Ymmärrän ja uskon, että Jumalan Henki on tarkasti ohjannut kirjojen valintaa lopulliseen kokoonpanoonsa, niin että meidän Raamatussamme ovat juuri nuo kirjat.
Voisi sanoa, että Raamatun sisältö eli mitä kirjoja hyväksyttiin lopulliseen Raamatun kaanoniin, on muotoutunut vähitellen vuosisatojen aikana niin VT:n kuin myös UT: osalta. Eli pikkuhiljaa alkoi muodostua niiden kirjojen joukko, joita pidettiin sisällöltään oikeaoppisina ja jotka olivat tarpeeksi arvovaltaisten henkilöiden kirjoittamia.
Vanhan testamentin kaanon muotoutui näin ollen lopulliseen muotoonsa n. 100-200 eKr. Uuden testamentin kaanon vakiintui lopulliseen muotoonsa 400-luvun alussa, mutta jo 100- ja 200- luvuilla oli vakiintunut nykyisten kirjojen auktoriteettiasema. Nykyiset UT:n kirjat alettiin vaan vähitellen hyväksyä tarpeeksi arvovaltaisiksi kirjoiksi. Sitä paitsi eihän vielä 100- ja 200-luvuilla ollut olemassa sellaista kirkollista koneistoa, joka olisi voinut valikoida mieleisensä kirjat Uuteen testamenttiin.
Muutama sana vielä ns. apokryfisistä kirjoista. Apokryfikirjat ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty virallisen kaanonin ulkopuolelle. Lähinnä Raamattua olevat apokryfiset kirjat on koottu omiksi kokoelmikseen, jotka löytyvät suomenkielisinäkin hyvin varustetuista kirjakaupoista tai ne voi tilata netistä.
Voisi sanoa, että niissä on hyvää ja hyödyllistä Jumalan Hengen mukaista opetusta, mutta joissakin yksityiskohdissa saattaa huomata jonkin ”särön”. Otan muutaman esimerkin, jotka ainakin itselleni ovat vahvana todisteena Pyhän Hengen ohjauksesta, että Jumalan sana pysyisi ”kokonansa totuutena”.
1) UT:n apokryfikirjassa Kleemensin kirje korinttolaisille, on lause: ”Valtamerta, jota ihmiset eivät voi ylittää, ja sen takana olevia maailmoita ohjaavat samat Valtiaan säädökset”, 20:8. Jos tuo lause olisi nykyisessä Raamatussa, olisi meidän uskovien aika vaikea selitellä sen todenperäisyyttä valtamerialusten aikakaudella!
2) Vanhan Testamentin apokryfisessa Siirakin kirjassa on ihmiselämän päättymisestä sanottu uuden suomalaisen käännöksen mukaan: ”…aina siihen päivään, jona hän palaa maahan, kaikkien äidin helmaan.”, 40:1. Jos tuo lause olisi Raamatussa, kuinka hälyttävän lähellä se olisi nykyäänkin yhä enemmän suosiotaan saanutta pakanallista ”äitimaa-uskontoa”!
3) Samaisessa Siirakin kirjassa on kohta, jossa kerrotaan taitavasta lääkäristä ja lääkkeistä: ”Herra on maasta luonut rohdot, eikä ymmärtäväinen mies niitä vieroksu.”, 38:4. Olen taas iloinen, ettei tuota kohtaa ole Raamatussa. Tänä aikana, jona huumeiden käyttö monella tavalla kasvaa kasvamistaan, tuo kohta olisi oivallinen puolustus esim. kokapensaista, hampuista ja unikoista jalostettujen huumeiden käytölle!
Vanhan testamentin apokryfikirjoista monet ovat mukana useissa Raamatun versioissa, mm. Septuagintassa ja Vulgatassa. Juutalaisten hepreankielisen Raamatun ohjeelliseen kokoelmaan eli kaanonin, näitä tekstejä ei kuitenkaan hyväksytty. Luther jätti ne omaan Raamattuunsa, joskin sijoittaen ne omaan osastoonsa Vanhan ja Uuden Testamentin väliin. Katolinen kirkko jätti ne omaan raamattulaitokseensa, ja noista kirjoista he saavat perustelut muun muassa kuolleitten puolesta rukoilemiselle. Myös vanhoissa suomalaisissa Raamatuissa ne olivat mukana, mutta jätettiin erinäisistä syistä raamattulaitosten ulkopuolelle 1800-luvulla. Uuden testamentin apokryfeillä ei puolestaan koskaan ole ollut tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä, eivätkä ne ole koskaan kuuluneet Raamattuun.