64. Evankeliumit
64. EVANKELIUMIT
Uudessa Testamentissa on siis neljä evankeliumia, jotka oikeastaan kaikki kertovat lyhykäisyydessään Jeesuksen elämäkerran. Ne eivät ole kuitenkaan ihan tavallisia elämäkertoja, joissa päähenkilön kuolema yleensäkin kerrotaan hyvin lyhyesti ja hillitysti. Evankeliumien sisällöstä kuitenkin noin kolmasosa liittyy päähenkilön kuolemaan!
Miksi evankeliumeja on juuri neljä, jää meille tietenkin täyttä vastausta vaille. Voisimme kuitenkin ajatella, että kuten tänäkin aikana seuraamme ajan tapahtumia ja uutisia eri kanavilta ja lähteistä, samoin saamme rikkaamman ja täyteläisemmän kuvan Jeesuksen elämästä ja opetuksista, kun kertojia on useampi kuin yksi.
On oikeastaan mielenkiintoista ja toisaalta itsestään selvää, että Jeesus itse ei kirjoittanut yhtään evankeliumeista eikä mitään muutakaan kirjoitusta, mikä olisi jäänyt talteen jälkimaailmalle. Jeesus uskoi siis tuonkin tehtävän omille seuraajilleen. Kun evankeliumit kertovat samoista tapahtumista, niissä on toki pieniä eroja, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan ristiriitoja. Nuo pienet erot kerronnassa ovat oikeastaan inhimillisiä, koska ovathan evankeliumit samalla silminnäkijätodistuksia. Eräs rikostutkinnan ammattilainen onkin tuonut esille erään mielenkiintoisen seikan: silminnäkijätodistukset eivät olekaan aina prikulleen samanlaisia. Jos ne olisivat, ne vaikuttaisivat sovituilta! Evankeliumit pienine eroineen vaikuttavat näin ollen aidoilta!
Kuten tunnettua, Jeesus käytti opettaessaan paljon vertauksia. Onkin sattuvasti sanottu, että vertauksien tarkassa tulkinnassa on sama ongelma kuin vitsin selittämisessä. Kukaan hyvä vitsin kertoja ei jää niitä selittämään! Samoin vertausten tarkoitus oli yleensä toimia sellaisenaan ja panna kuulijat itse pohtimaan! Joitakin vertauksia Jeesus toki selitti opetuslapsilleen, mutta ei yleensä suurelle yleisölle.
Evankeliumit eivät ole vanhimpia Uuden Testamentin kirjoista, vaan monet Paavalin kirjeistä on kirjoitettu ennen niitä. Muutamia vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen syntyi tarve kirjoittaa muistiin Jeesuksen opetuksia ja ihmetekoja, kun vielä tapahtumien silminnäkijöitä oli runsaasti elossa. Kolme evankeliumeista, eli Matteus, Markus ja Luukas ovat ns. synoptisia evankeliumeja, (synoptinen tulee sanoista ”yhdessä” ja ”näkeminen”). Niillä on selvästikin ollut käytössä yhteinen lähde, jota perinteisesti on kutsuttu Logos-lähteeksi. Yhteisen lähteen käyttö selittää mm. sen, että 95 % Markuksen sisältämästä aineistosta löytyy myös Matteukselta ja Luukkaalta, joskin viimeksi mainitut lisäävät runsaasti omaa aineistoa. Evankeliumeissa kerrotaan yhteensä kolmekymmentäviisi Jeesuksen tekemää ihmetekoa. Näistä ainoastaan viiden tuhannen miehen ruokkiminen on ainoa ihmeteko, joka kerrotaan kaikissa evankeliumeissa
Jokaisella evankelistalla on omat erikoispiirteensä, joista kerron tarkemmin kunkin evankeliumin kohdalla. Lyhyesti luonnehtien voisi kuitenkin sanoa, että Markus on innostunut Jeesuksen ihmeteoista, Matteus ja Luukas kertovat, mitä Jeesus opetti, kun taas Johannes on syvällinen teologinen ajattelija, ja kertoo, kuka Jeesus on..
Evankelistoihin usein liitetyt symbolit leijona, härkä, kotka ja ihmishahmo ovat peräisin 300- 400-luvuilla eläneeltä kirkkoisä Hieronymokselta. Raamattu itse ei siis yhdistä noita symboleja millään tavalla evankelistoihin, vaan Hesekiel ja Johannes kuvaavat niillä ilmestyksessä näkemiensä kerubien kasvojen ulkomuotoa (Hes. 1:5-10 ja Ilm. 4:6, 7).