17. Vedenpaisumus
17. VEDENPAISUMUS
Vedenpaisumus kertomus löytyy monien kansojen perimätiedosta. Esim. sumerilaisilla on kiveen hakattu kirjoitus n. vuodelta 1740 eKr., johon on hakattu kuninkaiden luettelo ennen ja jälkeen suurta vedenpaisumusta. Kyse on siis tapahtumasta, joka on noteerattu muuallakin kuin ainoastaan Raamatussa.
Vedenpaisumus on yksi niistä Raamatun alkukertomuksista, jonka todellisuus on monelta taholta asetettu kyseenalaiseksi. Ja tottahan on, että kertomus arkista, jossa pelastui ainoastaan kahdeksan ihmistä ja jokaisesta eläinlajista muutama pari, vaatii uskoa sen lukijalta. Mutta voit lohduttautua sillä, että vielä enemmän uskoa se vaati Nooalta, joka sai Jumalalta tehtävän rakentaa arkin täysin kuivalle maalle: ”Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi.” (Hepr. 11:7).
On merkille pantavaa, että vedenpaisumus ja sen kesto dokumentoidaan ajallisesti erittäin tarkasti. Päivälleen kerrotaan, kuinka vanha Nooa oli silloin, kun vedenpaisumus alkoi. Kerrotaan myös tarkkaan minä vuoden päivänä alkoi sataa ja milloin syvyyden lähteet puhkesivat, samoin rankkasateen kestoaika ja myös, milloin tuo kaikki vesi kuivui pois. Eli saa kuvan, ettei kyseessä ole mikään kansantarina, vaan ilmeisesti Jumalan käskystä Nooa merkitsi kaiken tarkasti muistiin!
Usein on kysytty, kuinka ihmeessä saattoi sataa niin paljon, että se peitti koko maan pinnan vuorten huippuja myöten! Kun tutkimme Raamattua tarkemmin, huomaamme, että kyse ei ollutkaan pelkästään tavallisesta sateesta. Ensiksikin sanotaan: ”sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet…”, (1:Moos. 7:11). Vettä tuli siis maan uumenista, niistä varastoista, jotka Jumala oli sinne etukäteen asettanut. Lisäksi sanotaan: ”ja taivaan akkunat aukenivat.” Olen sivulla yksitoista luomiskertomuksen yhteydessä selittänyt, kuinka Jumala oli luomisen yhteydessä erottanut vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä. Kyse oli siis vesistä, jotka olivat ikään kuin höyryvaippana maan ilmakehässä. Kun Jumala antoi niiden sataa maahan, vettä oli todellakin vedenpaisumukseen asti. Lisäksi meidän on syytä muistaa, että tuon vedenpaisumuksen yhteydessä oli todennäköisesti valtavaa liikehdintää mannerlaattojen suhteen, joka puolestaan synnytti esim. Himalajan ym. vuoristojen korkeimmat huiput. Korkeat vuoristothan ovat nykytietämyksenkin mukaan syntyneet niin, että mannerlaatat ovat työntyneet toisiaan vasten. Vedenpinnan ei siis tarvinnut nousta kahdeksaan kilometriin saakka.
Tuon maata suojaavan höyryvaipan poistuminen vedenpaisumuksen yhteydessä tekee myös ymmärrettäväksi kaksi asiaa, jotka Raamattu mainitsee vedenpaisumuksen jälkeen. Ensiksi annetaan selvästi ymmärtää, että sateenkaari ilmestyi taivaalle vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Jumalahan antoi sateenkaaren Nooalle sen liiton merkiksi, ettei Hän enää koskaan tuhoa koko maata vedenpaisumuksella. Jotakin ratkaisevaa muutosta oli siis tapahtunut maan ilmakehässä, niin että auringon valo pääsi nyt vapaasti ja suodattumatta paistamaan sadepilveen, niin että sadepisaroista voi heijastua ja taittua kaikki spektrin värit muodostaen sateenkaaren. Mielenkiintoisen lisäselityksen antaa myös luomiskertomuksessa oleva maininta: ”koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.” (1.Moos. 2:5,6). Kertooko tuo maininta vallitsevasta olosuhteesta aina vedenpaisumukseen saakka, joka selittäisi sen, että sadetta ja sadepisaroita ei yksinkertaisesti ollut eikä tarvittu ennen vedenpaisumusta?
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta, joka mainitaan heti vedenpaisumuksen jälkeen, on vuodenaikojen ja suurten lämpötilaerojen esiintyminen. ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1.Moos. 8:22). On siis oleva neljä vuodenaikaa, kesä ja talvi, sekä kylvämisen aika, joka on kevät, ja syksy, joka on leikkuun aikaa. Tuo maata ympäröinyt vesihöyryvaippa oli ennen vedenpaisumusta antanut tasaisemman lämmön ympäri vuoden koko maapallolle, eikä vuodenajat olisi olleet ainakaan niin selvästi havaittavissa.
Kuinka paljon helpompaa nykyajan tieteelle olisi selittää monia maapallon ilmiöitä, jos se tunnustaisi raamatullisen vedenpaisumuksen todelliseksi tapahtumaksi. Ympäri maapalloa esiintyy suuria, jopa lähes kaksi kilometriä syviä kanjoneita (esim. Grand Canyon Yhdysvalloissa), jotka kertovat massiivisesta vesien tulvasta. Tavallisesti ne selitetään vain paikallisiksi tulviksi, mutta ihmeellistä, että noita massiivisen tulvan jälkiä löytyisi ympäri maapalloa! Mielenkiintoista on myös, että monia geologisia kerrostumia läpäiseviä puunrunkofossiileja löydetään usein. Nehän kertovat selvästi, kuinka kaikki hautautui nopeasti veden ja maamassojen liikehtiessä. Jos ne olisivat hautautuneet hitaasti, nehän olisivat lahonneet ja hävinneet.
Tiede tutkii innokkaasti fossiileja, ja yrittää niistä etsiä todistetta evoluutioteorialleen. Mutta eikö juuri tuo runsas fossiilien esiintyminen tietyissä maakerroksissa kaikkialla maapallolla kerro selvästi siitä, että kaikki hautautui nopeasti yhden suuren katastrofin seurauksena. Ellei näin olisi käynyt, ei myöskään fossiileja esiintyisi niin runsaasti, koska kaikki olisi hautautunut hitaasti ja samalla mädäntynyt. Erilaisia fossiileja löytyy myös mitä ihmeellisimmistä paikoista. Monista vuoristoista jopa kilometrien korkeuksista löytyy runsaasti merieläinten fossiileja, samoin simpukankuorifossiileja Saharan autiomaasta. Kaikki tämä todistaa siitä, että vedenpaisumus oli todellakin maailmanlaajuinen peittäen silloiset vuoretkin.
Myös fossiiliset polttoaineet kertovat siitä, kuinka suuret määrät muinaisia eliöitä fossiloitui nopeasti. Tärkeimmät fossiiliset polttoaineet ovat öljy, kivihiili ja maakaasu, joita löydetään ympäri maapalloa.
Vedenpaisumuksen jälkeen kerrotaan ensimmäisestä niistä liitoista, jotka Jumala raamatun lehdillä tekee joko yksityisen ihmisen, suvun, kansan tai koko ihmiskunnan kanssa. Tämä ensimmäinen liitto on lupaus koko ihmiskunnalle ja kaikille eläville olennoille: ”Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.", (1:Moos. 9:11).