84. Pietarin toinen kirje
84. PIETARIN TOINEN KIRJE
Pietarin toinen kirje on kirjoitettu melko pian ensimmäisen kirjeen jälkeen. Kirje on tarkoitettu ”niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin” (1:1). Eli jokainen uskova voi ajatella itsestään, että on tuon kirjeen vastaanottaja.
Ilmeisesti Silvanus ei ollut tällä kertaa kirjurina, koska tämän toisen kirjeen kreikan kieli on huonompaa ja kömpelömpää kuin ensimmäisen. Kokiko Pietari, että hänen on joka tapauksessa vielä kiireesti kirjoitettava joistakin asioista ja kirjoittiko Pietari siksi itse tämän kirjeen. ”Pakanain Galileasta” kotoisin olevana hän oli todennäköisesti ainakin jossakin määrin kreikan kielen taitoinen jo lapsuudestaan asti. Kirjeestä saa joka tapauksessa vaikutelman, että Pietari haluaa vielä muistuttaa Kristuksen seuraajia kilvoittelemaan ja taistelemaan oikean uskon puolesta (3:1, 2). Hän tietää jo poislähtönsä lähenevän, ja siksi hän haluaa jättää muistutuksen seuraajilleen näin kirjallisessakin muodossa (1:13- 15). Monet kirkkoisät uskoivat, että sanonnalla ”mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa” (1:15) Pietari viittaa evankeliumiin, jonka Markus Pietarin oppilaana kirjoitti. Viittauksella majansa äkillisestä poispanemisesta Pietari ilmeisesti tarkoittaa Jeesuksen sanoja, jotka Hän ennusti Pietarille ylösnousemisensa jälkeen Gennesaretin järven rannalla (Joh. 21:18, 19).
Kirjeestä löytyy siis kehotusta, varoitusta ja rohkaisua uskoville. Pietari kehottaa meitä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi, ettemme lankeaisi (1:10). Varoitus kietoutumisesta uudestaan synnin kahleisiin ja uskosta luopumisesta tulee hyvin vahvasti esille luvussa kaksi. Uskovan luopumisesta ja luisumisesta takaisin syntiin, Pietari käyttää kuvaavia sanontoja: "Koira palaa oksennukselleen" ja "pesty sika rypee rapakossa" (2:22). Samalla Pietari antaa ymmärtää, että luopuneen uskovan kohtalo on sama kuin langenneitten enkeleitten, vedenpaisumuksessa hukkuneitten ja Sodoman ja Gomorran ihmisten! Kuinka tarpeellista tämä sanoma on uskoville meidänkin aikanamme, jolloin seurakuntien opetukseen ”kuljetetaan sisään turmiollisia harhaoppeja”, joissa syntiä ei sanota enää synniksi, eikä irstautta irstaudeksi!
Toinen Pietarin kirje antaa meille profeetallista tietoa lopunajan tapahtumista. Ensiksikin Pietari ennustaa, että viimeisinä päivinä Jeesuksen takaisin tulon odotus ei ole itsestään selvyys seurakunnissa (3:3,4). Tämän muutoksenhan olemme voineet nähdä jo muutaman viime vuosikymmenen aikana. Missä on se opetus, missä ovat ne laulut, missä ovat ne kirjoitukset, joiden sanomassa vielä muutama vuosikymmen sitten kaikui Kristuksen paluun odotus? Alkuseurakuntakin odotti Jeesuksen pikaista paluuta, mutta Pyhä Henki oli Pietarille antanut aavistuksen, että tuo paluu ei kenties tapahtuisikaan heidän aikanaan, vaan kenties yllättävänkin pitkän ajan kuluttua. Siksi Pietari viittaa psalmin 90 sanoihin puhuessaan Jumalan aikatauluista: ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä" (3:8).
Pietari myös ennustaa, millä tavalla taivas ja maa tuhoutuvat viimeisinä päivinä. Nooan aikana maailma hukkui vedenpaisumukseen, mutta nykyinen taivas ja maa tuhoutuvat tulen kautta. Kaikki on ennustettu jopa kiusallisen tarkasti: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (3:10). Tarkoitan ”kiusallisella” sitä, että tämän ajan raamatun käännöskomiteatkin ovat ihmeissään, kuinka tuo yksinkertainen Galilean järven kalastaja saattoi ennustaa jopa alkuaineiden tulessa palamisen, kuten se esim. ydinsodassa tapahtuu. Siksipä meidänkin uusimpaan kirkkoraamattuun on täytynyt ”alkuaineet” sanan kohdalle vaihtaa sana ”taivaankappaleet”. Mistä Pietari saattoi tietää? Yksinkertaisesti siksi, koska Pyhä Henki oli sen hänelle ilmoittanut. Opettaahan Pietari tässä kirjeessä aikaisemmin: ”ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (1:21).
Toisella Pietarin kirjeellä ja Juudaan kirjeellä on eräs mielenkiintoinen yhtymäkohta. Molemmat sisältävät yli kymmenen jaetta tekstiä, joka on sisällöltään niin samanlaista, että toisen on täytynyt lainata se toiselta, tai sitten molemmat ovat käyttäneet jotakin ulkopuolista lähdettä. Nämä tekstikohdat ovat 2. Piet. 2:4-17 ja Juud. 1:6-13. Tekstikohdat ovat joka tapauksessa syvällistä ja puhuttelevaa sanomaa, täynnä varoittavia esimerkkejä raamatun henkilöistä, jotka joutuivat hirmuiseen haaksirikkoon elämässään.
Kirjeen lopussa on vielä eräs mielenkiintoinen yksityiskohta, jossa Pietari viittaa Paavalin lähettämiin kirjeisiin. Saamme näin joka tapauksessa tietää, että Paavalin lähettämät kirjeet olivat tuttuja muillekin apostoleille alkuseurakunnassa. Mielenkiintoinen lisätieto on, että jopa Pietarin mielestä niissä oli yhtä ja toista vaikeatajuista (3:15,16). Älkäämme siis ihmetelkö tai lannistuko, jos meille joku asia niissä tuntuu jäävän vaikeaselkoiseksi!