36. Esra

36. ESRA

Leeviläinen  Esra oli merkittävä hengellinen johtaja Juudan pakkosiirtolaisuudesta paluun ja maan jälleenrakentamisen vaiheissa. Hän kuului suoraan alenavassa polvessa Aaronin ylimmäispapilliseen sukuun (7:1-5). Esra on ensimmäinen henkilö, josta Raamatussa käytetään sanontaa kirjanoppinut (7:6). Tässä yhteydessä tuo sanonta tuodaan esille positiivisessa hengessä, antaen ymmärtää, että Esra oli todellakin perehtynyt Jumalan sanaan ja halusi sitä myös oikein opettaa. Sitä vastoin Jeesuksen julistuksessa ja evankelistojen sanomassa tuolla sanonnalla oli usein negatiivinen leima, koska sillä viitattiin tiettyyn uskonnollisten johtajien ryhmään, joka oli aina vastustamassa Pyhän Hengen toimintaa. 

Pakkosiirtolaisuus Babyloniassa kesti noin seitsemänkymmentä vuotta, ja se oli kaiken kaikkiaan raskas ja nöyryyttävä kokemus Juudan kansalle. Jerusalem ja sen temppeli oli tuhottu, varakkain väestö kansasta oli viety vankeina Baabeliin, heidän joukossaan myös Daavidin kuninkaallisesta suvusta eloonjääneet. Nöyryytetyn kansan syviä tuntoja kuvaa Psalmin kirjoittaja sattuvalla tavalla: ”Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ´Veisatkaa meille Siionin virsiä.´ Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.”  (Ps. 137:1-5).

Jumalalla on kuitenkin aina oman kansansa ja seurakuntansa vaikeisiinkin vaiheisiin varattuna omat profeettansa, johtajansa, lohduttajansa, opettajansa jne. Näin oli myös Babylonian pakkosiirtolaisuuden eri vaiheissa. Profeetat Daniel ja Hesekiel olivat pakkosiirtolaisten joukossa vieraalla maalla varoittamassa, neuvomassa ja lohduttamassa Jumalan kansaa. Profeetta Jeremia toimi jäljelle jääneen kansan parissa Juudeassa ja Jerusalemissa yrittäen vielä palauttaa jäännöstä Jumalan tahdon mukaiselle tielle. Esra ja Nehemia sekä profeetat Haggai ja Sakarja toimivat puolestaan paluuvaiheessa rohkaisijoina uuteen alkuun ja rakentamiseen.

Juudan kansan paluu pakkosiirtolaisuudesta alkoi Persian kuninkaan Kooreksen vuonna 538 eKr. antamasta käskystä rakentaa jälleen temppeli Jerusalemiin (luku 1). Koores antoi myös käskyn palauttaa esineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt temppelistä. Liitonarkista ei kuitenkaan mainita mitään tässä yhteydessä eikä myöhemminkään. Liitonarkki yksinkertaisesti katosi pakkosiirtolaisuuden myllerryksessä! Vietiinkö sitä edes missään vaiheessa Babyloniaan, jää vaille varmaa vastausta. Kooreksen käskyä noudattaen läksi ensimmäinen pakkosiirtolaisten ryhmä ja temppelin rakentaminen saattoi alkaa. Jälleenrakentaminen kohtasi kuitenkin monia vastoinkäymisiä, mutta temppeli valmistui viimein vuonna 515 eKr. Esran paluu pakkosiirtolaisuudesta tapahtui toisen ryhmän mukana, Persian kuninkaan Artahsastan seitsemäntenä hallitusvuotena, joka oli todennäköisesti vuosi 458 eKr. Kolmas varsinainen paluuaalto oli vuoden 444 eKr. tienoilla ja siinä joukossa oli mm. Nehemia.

Jumala piti siis huolen kansastaan ja lupauksistaan, jotka Hän oli vuosisatojen aikana profeettojensa kautta antanut. Myös kuningas Daavidille annettu lupaus, että hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva, pysyi voimassa. Serubbaabel, Sealtielin poika oli Daavidin jälkeläisiä ja kuninkaallista sukua. Yhdessä ylipappi Joosuan kanssa hän oli merkittävässä asemassa paluumuuttajien joukossa (Esra 5:2). Sealtielin ja Serubbaabelin löydämme myös Jeesuksen sukuluettelosta (Matt. 1 ja Luuk. 3). Kuningaskuntaa ei Israeliin kuitenkaan koskaan enää perustettu, mutta tiedämme, että Jumala toteutti tuon Daavidille annetun lupauksen vielä mahtavammalla tavalla Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Saatanan yritys tuhota Israelin kansa ja katkaista sen yhteys Luvattuun maahan ja pyhään kaupunkiin Jerusalemiin oli siis epäonnistunut. Jumala on suvereeni johtamaan maailman historiaa ja kääntämään jopa kuninkaitten sydämet täyttämään Hänen tahtonsa. Kaikkivaltias Jumalamme käytti jopa Persian kuningas Kooresta täyttämään Hänen tahtonsa Juudan kansan palauttamisessa Jerusalemiin (Jes. 45:1-6). Mutta saatana on myös tuhansien juonien mestari. Kun se huomasi, ettei voinut estää Israelin paluuta Pyhälle maalle, otti se käyttöönsä uuden taktiikan. Tarkoituksena oli saastuttaa pyhän kansan siemen ja saada Jumalan kansa kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.

Monet olivat jo solmineet seka-avioliittoja ympärillä olevien pakanakansojen tyttärien kanssa. Tämä olisi ennen pitkää johtanut uudestaan hirvittävään epäjumalien palvelemiseen (luvut 9 ja 10). Myös temppelin rakentamisessa Juudan vastustajat tarjoutuivat yhteistyöhön (4:1,2). Jos yhteistyö olisi toteutunut, voimme vain kuvitella millaisia vaikutteita epäjumalien palvonnasta Jerusalemin temppeli olisi saanut! Huomaamme, että saatanan juonet ovat samat myös tänään. Kun se ei ole saanut Jumalan seurakuntaa tuhottua vainon ja vastustuksen kautta, on se saanut paljon tuhoa aikaan sen maailman hengen kautta, joka Jumalan huoneeseen on tulvinut.

Israelin kansa oli kuitenkin oppinut erään asian pakkosiirtolaisuuden raskaiden kokemuksien kautta. Koskaan enää se ei langennut kansakuntana epäjumalien palvontaan. Puhdasoppisuuden korostaminen johti jopa osaltaan tiettyyn farisealaisuuteen ja lain ylikorostettuun tulkintaan. Evankeliumien sivuilta voimme huomata, että myös se puolestaan johti omavanhurskauteen ja Jumalan tahdon vastustamiseen ja lopulta jopa Jumalan lähettämän Messiaan hylkäämiseen!