4. Raamatun inspiraatio
4. RAAMATUN INSPIRAATIO
Kysymys Raamatun inspiraatiosta on jakanut mielipiteitä laidasta laitaan. Jotkut ajattelevat Raamatun olevan lähinnä vain inhimillistä kirjallista tuotetta, toiset taas enemmän tai vähemmän Jumalan Hengen innoituksesta syntynyttä. Mitä Raamattu oikeastaan itse ilmoittaa sen sanoman alkuperästä?
Toisin kuin monien muiden uskontojen pyhät kirjat, Raamattu ei missään kohtaa anna ymmärtää, että sen sanoma olisi annettu suorana kopiona taivaasta, tai että sen kirjoittajat olisivat olleet tahdottomia ”automaattikirjoittajia”. Ei, vaan Raamatun selvä todistus on, että sen sanoma välitettiin Jumalan valitsemien palvelijoiden kautta inhimillisellä tavalla. He joko kuulivat hengessään Jumalan puheen, tai saivat sanoman näkyinä ja ilmestyksinä, tai saivat viisauden, tiedon ja taidon kirjoittaa muistiin Jumalan johdatusta ja vaikutusta eri ihmisten ja kansojen historiassa. Jumalan Henki ohjasi heidän kirjoittamistaan, mutta kyse ei kuitenkaan ollut mistään transsitilassa olemisesta, vaan jopa heidän persoonalliset piirteensä ja vaikutuksensa tulevat tekstissä esille.
Paavali ilmaisee asian sanomalla: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi…” Suomalaista käännöstä ”syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta” vastaa alkukielessä adjektiivi ”theopneustos”, joka on oikeastaan yhdistelmä kahdesta kreikankielen sanasta: theos (Jumala) ja pneō (puhaltaa). Sanan voisi siis kääntää ”Jumalan ulos hengittämänä” tai ”Jumalan hengessä”. Raamatun inspiraatio on siis sitä, että Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikutti valitsemassaan palvelijassaan, niin että se sanoma, jota palvelija välitti, oli Jumalan Hengen mukaista. Samoin kuin Kristuksen persoona, Raamattu on samaan aikaan sekä inhimillinen että jumalallinen. Kiteytettynä voisi sanoa, että Raamattu on ihmisen sanoin historiassa kirjoitettua Jumalan sanaa.
Jumalallinen inspiraatio tulee esille myös siinä, ettei sanomassa ole ristiriitaisuuksia, vaikka se onkin ilmoitettu monien kymmenien eri henkilöiden kautta pitkien aikojen kuluessa. Voisimme vertailun vuoksi ottaa seuraavanlaisen ajatusleikin. Kuvitellaan, että ihmiskunta päättäisi kirjoittaa uuden pyhän kirjan, johon ensimmäinen henkilö kirjoittaisi tänä aikana. Tulevien vuosisatojen aikana siihen kirjoittaisi noin 30 – 40 eri henkilöä, joista osa olisi kouluja käymättömiä työläisiä, osa korkeasti koulutettuja ja osa hallitsijoita. Viimeisen osan tuohon kirjaan kirjoittaisi joku kalastaja vuonna 3500. Olisi aivan varmaa, että tuo kirja olisi täynnä ristiriitoja! Raamattu on syntynyt osapuilleen tuolla tavalla ja silti sen sanoma on täydellisessä sopusoinnussa, sisältäen selvän punaisen langan!
Huomaamme myös, ettei Raamattu sisällä ajatusta orjallisesta sanainspiraatiosta, jonka mukaan jokainen sana olisi sanelemalla saneltu kirjoittajalle. Näemme tämän mm. siinä, että monet Vanhan Testamentin lainaukset eivät ole pilkulleen sanatarkkoja Uudessa Testamentissa. Näin on mm. evankelistojen ja apostoli Paavalin käyttämissä lainauksissa. Selvästi huomaa, että he ovat ulkomuistista lainanneet joitakin Vanhan Testamentin kohtia, ja näin ollen lainaus ei välttämättä ole sanatarkka. Olennaisinta siinä on, että asiasisältö on kuitenkin säilynyt samana.
Raamatun sanan välittämisessä ihmiskunnalle on siis Jumala joutunut käyttämään meitä vajavaisia ihmisiä. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että Hän olisi pudottanut taivaasta valmiin Raamatun jokaisen kansan omalla kielellä. Hän ei kuitenkaan toiminut niin, vaan välitti sanansa ihmisten kautta, ottaen jopa sen riskin, että alkukielestä eri kielille käännettäessä ydinajatus saattaisi muuttua. Voisimme esimerkkinä ottaa vaikkapa Sakarjan ennustuksen Jumalan Hengen vaikutuksesta pohjoisessa maassa (Sak. 6:8). Kun suomalaiset käännökset ovat kääntäneet sen vuosisatojen ajan ajatuksella: ”saavat minun henkeni lepäämään pohjoisessa maassa”, on esim. ruotsalainen ”joutunut” sen ymmärtämään jokseenkin päinvastoin: ”Skall släcka min vrede i Nordlandet.” (Saavat minun vihani sammumaan pohjoisessa maassa)!
Näistä inhimillisistä vajavaisuuksista huolimatta on Jumala uskonut sanansa välittämisen meidän ihmisten kautta. Saman suuren ”riskin” Hän on ottanut, kun on uskonut evankeliumin julistamisen meille ihmisille, eikä antanut sitä varmuuden vuoksi enkeleiden tehtäväksi!
Raamatun erityisluonteen huomaa monella tavalla. Voit panna esim. johonkin julkiseen tilaan erilaisia kirjoja pöydälle nähtäville. Huomaat, että ihmiset ottavat minkä tahansa muun kirjan luontevasti käteensä ja alkavat selailla sitä, mutta Raamattu on erilainen. Se saa ihmisen hieman peräytymään, siihen ei olekaan niin helppo tarttua! Raamatulla on auktoriteettia, tunnustettiinpa sitä tai ei! Mikään muu kirja maailmassa ei kerro samalla auktoriteetilla millainen ihminen on, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä!
Raamattu, Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Vaikka Jumala on uskonut käyttöömme tällaisen valtavan aseen, Hän ei ole antanut siihen mitään sen kummempaa käyttöohjetta. Raamatun selitysteokset ovat toki hyviä, mutta on mielenkiintoista huomata, ettei Raamattu itsessään sisällä mitään erityistä luku- tai käyttöohjetta, eikä selitysteosta. Tai voisi oikeammin sanoa, että tuo luku- ja käyttöohje on sisällytetty kauttaaltaan sen tekstiin. Ja mikä tärkeintä, Raamatun inspiraation lähde Pyhä Henki on itse opettamassa meitä, kun tutkimme Raamatun sanaa.