12. Neljäs luomispäivä
12. PÄIVÄN JA YÖN EROTTAMINEN TOISISTAAN
Neljäntenä päivänä luotiin kaksi suurta valoa (aurinko ja kuu) sekä tähdet. Kuten olen jo aikaisemmilla sivuilla todennut, Jumala ei sinänsä tarvinnut aurinkoa valokseen, koska Hän itse on valkeus, ja valkeushan tuli maailmaan jo ensimmäisenä päivänä. Auringolle ja kuulle annetaan oikeastaan kaksi tehtävää. Ensiksikin ne erottavat päivän yöstä ja ovat osoittamassa eri aikoja, päiviä, kuukausia ja vuosia. Voisi siis sanoa, että samalla ikään kuin luotiin maapallolle aikakäsite, jotakin, jolla voimme mitata ja havaita aikaa. Toiseksi niiden tehtävä on olla valoina maan päälle.
On mielenkiintoista huomata, että kasvit ja puut luotiin ennen aurinkoa ja kuuta. Mehän tiedämme, että kaikki kasvillisuus on riippuvainen auringon valosta, mutta siitä huolimatta koko kasvikunta kukoisti, koska Jumala itse oli valkeutena.
Raamattu ei ota mitään kantaa siihen, minkä muotoinen maaplaneetta on. Se ei kuvaa sitä pyöreäksi, eikä litteäksi. Esim. Jobin kirjassa puhutaan maan perustuksista ja patsaista. Jobin kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen ilmaus: ”ripustaa maan tyhjyyden päälle”, (26:7). Tuo sanonta antaa ymmärtää, että maa pysyy avaruudessa, ei minkään varassa! Ja eihän Jobin kirjan kirjoittajan tarvinnut tietää, että tuo on mahdollista, koska kaikki liikkuu avaruudessa suunnattomalla vauhdilla.
Maakeskeinen malli ei ole myöskään Raamatusta peräisin, vaan sen esitti Ptolemaios (n. 100 – 180 jKr.), joka oli saanut ajatuksensa Aristoteleelta. Malli kesti n. 1500 vuotta, ja katolinen kirkko puolusti tuota näkemystä, koska se korosti maata kaiken keskuksena. Sitä vastoin Raamatusta löytyy malli, jossa koko universumia ja kaikkia luotuja, enkelit mukaan lukien kehotetaan ylistämään Herraa, (Ps. 148)!
On tietenkin eräs seikka, joka on osaltaan luonut käsitystä, että Raamattu opettaisi maakeskeistä mallia. Se on Raamatun selvä opetus ihmisen ja koko ihmiskunnan ainutlaatuisuudesta koko universumissa. Tämä tulee kirkkaasti esille esim. Psalmissa kahdeksan: ”4. Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, 5. niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? 6. Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; 7. panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle…” Meidän on kuitenkin samalla muistettava, että tämä ihmisen erityisaseman korostaminen suhteessa Jumalaan ei ota millään tavalla kantaa siihen, miten eri tähdet ja planeetat avaruudessa ovat suhteessa toisiinsa. Ihminen on joka tapauksessa koko universumissa erityisasemassa. Jumalalla on vain yksi ainoa Poika, joka tuli juuri meidän maaplaneetalle kärsimään ja kuolemaan puolestamme!