37. Nehemia

37. NEHEMIA

Nehemian kirja kertoo Juudan kansan paluusta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamisesta. Nehemia toimi korkeassa asemassa Persian kuninkaan hovissa juomanlaskijana.  Huomaamme taas kerran, kuinka israelilaiset usein pääsivät merkittäville paikoille heitä hallinneitten kansojen hallituspalatseissa. Nehemian lisäksi voisi mainita mm. Joosef ja Mooses Egyptin faaraon hovissa, Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja Babylonian kuninkaan palatsissa, sekä Ester ja Mordokai Persian kuninkaan linnassa.

Nehemia läksi pakkosiirtolaisuudesta paluun ns. kolmannessa muuttoaallossa kohti Jerusalemia, Persian kuninkaan Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, joka oli vuosien 445 ja 444 paikkeilla eKr. Kun Esran kirja kertoo ennen kaikkea Jerusalemin temppelin rakentamisesta ja jumalanpalvelusmenojen uudelleen aloittamisesta ja järjestämisestä, keskittyy Nehemian kirja puolestaan Jerusalemin kaupungin ja sen muurien rakentamiseen. Jerusalemin uudelleen rakennettu temppeli oli jo valmistunut v. 515 eKr. , mutta kaupunki ja sen muurit olivat yhä keskeneräisinä Nehemian sinne saapuessa. Tässä yhteydessä on paikallaan kiinnittää huomiota erääseen Raamatun profetioiden yksityiskohtaan. Kun Danielin kirjassa puhutaan seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta, jotka säädetään Israelin kansalle, sanotaan tuossa ennustuksessa, että noiden vuosiviikkojen laskeminen alkaa siitä ajasta, jolloin tuli käsky rakentaa Jerusalemin kaupunki (Dan. 9:20-27). On siis syytä muistaa, että käsky rakentaa Jerusalemin temppeli tuli jo v. 538 eKr. kuningas Kooreksen toimesta, mutta käsky kaupungin rakentamiseen tuli vasta lähes sata vuotta myöhemmin kuningas Artahsastan aikana. (ks. tarkemmin raamattuluento ”Lopunajat Raamatun ilmoituksessa”, s. 54).

Esran kirjan tavoin Nehemiakin kertoo siitä uuden alun riemusta ja toivosta, jonka pakkosiirtolaisuudesta paluu toi Juudan kansalle. Jo näiden keskeisten henkilöiden nimetkin kuvastavat uuden alun mahdollisuutta: Esra tarkoittaa ”Herra auttaa” ja Nehemia puolestaan ”Herra lohduttaa”. Voimme samalla kuitenkin huomata, että myös jälleenrakennusvaiheessa oli eri tavoin asiaan vihkiytyneitä ja suhtautuvia. Jerusalemin muurien rakentajista mm. mainitaan, että jotkut korjasivat ja rakensivat muuria ”suurella innolla” (Neh. 3:20), kun taas toisista joudutaan sanomaan ”mutta heidän ylhäisensä eivät notkistaneet niskaansa Herransa palvelukseen” (3:5)! Mutta näinhän se on tänäänkin Jumalan valtakunnan työssä. Jotkut haluavat asettua innokkaasti ”muurin aukkoihin” erilaisten palvelutehtävien kautta, kun taas osa ei halua olla taistelemassa Jumalan valtakunnan asian puolesta. Ja huomaamme myös, että saatanan reaktio muurin valmistumiseen on aina sama. Kun se huomaa, että muurit alkavat korjaantua ja sen aukot täyttyä, tulee sille hätä ja sen vastustus alkaa (4:7)! Vastustajat yrittivät monella tavalla estää jälleenrakennustyön onnistumisen, sekä uhkailujen että valheellisen pelottelun kautta. Kiusaaja myös yritti ujuttautua ovelasti sisälle temppeliin, niin että Jumalan kansan vastustajalle Tobiakselle oli jo sisustettu huone temppelin esipihan kammioihin (13:4-9)! Mikä ovela saatanan juoni: saada sen oma mies vaikutusvaltaiselle paikalle temppelin sisuksiin! Mutta samaa taktiikkaahan kiusaaja käyttää myös tänään seurakunnissa. Vaarallisimmat ja tuhoisimmat hyökkäykset ovat aina tulleet ja tulevat sisältäpäin (2. Piet. 2:1).

Nehemian kirjassa on myös mielenkiintoinen maininta lehtimajanjuhlan viettämisestä (8:13-18). Kun Herran lain kirjaa luettiin, huomattiin, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia viettää lehtimajanjuhlaa. Niinpä Esran ja Nehemian toimesta pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa vietti tuota juhlaa pitkällisen tauon jälkeen. Edellisen kerran lehtimajanjuhlaa oli vietetty Joosuan aikoina, eli liki tuhat vuotta aikaisemmin (8:17)! Edellisistä historian kirjoista löydämme myös tiedon, että samoin pääsiäisen vietto oli laiminlyöty. Toinen Kuningasten kirja kertoo, että kuningas Joosia järjesti 600 –luvulla eKr. pääsiäisen vieton, jollaista oltiin edellisen kerran vietetty puoli vuosituhatta aikaisemmin tuomareiden aikana (2. Kun. 23:21, 22). Huomaamme siis, että Jumalan sanan selvät ohjeet olivat olleet usein pitkiäkin aikoja laiminlyötyinä Israelin kansan historiassa. Kuinka tärkeä Jumalan seurakunnalle olisi tänäkin aikana tutkia entistä huolellisemmin Jumalan sanan selviä ohjeita, palata niihin ja panna ne täytäntöön. Valitettavasti joudumme usein seurakunnissakin huomaamaan, että vielä edellisen sukupolvemme tarkasti noudattamat ja täytäntöön panemat Jumalan sanan ohjeet ovat monelle tänä päivänä vain historian havinaa Raamatun sivuilla!