38. Ester

38. ESTER

Esterin kirja on kolmas niistä historian kirjoista, jotka on kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se on myös Ruutin kirjan ohella toinen Raamatun kirjoista, joka on nimetty naisen nimen mukaan. Samalla se on toinen Raamatun kirjoista, jossa ei mainita Jumalan nimeä. Toinen vastaava kirja on Laulujen laulu.

Ester (suom. myrtti) oli juutalainen nainen, joka valittiin kuningattareksi sen jälkeen, kun kuningatar Vasti oli kapinoinut puolisoaan, kuningasta vastaan. Kaikki tämä tapahtui Meedia-Persian valtakunnassa kuningas Ahasveroksen aikana. Historian tietojen mukaan Ahasveros on sama kuin Kserkses I, Daarejaveksen poika, joka hallitsi vuosina 486-465 eKr.  Tuohon aikaan oli Persian kuninkaan hallituskaupunkina Suusan.

Kuninkaan linnassa palveli myös Esterin setä Mordokai. Kertomuksen pääjuoni liittyy agagilaiseen Haamaniin, jonka kuningas ylensi korkeimpaan asemaan ruhtinastensa joukossa. Haamanista tuli juutalaisten vastustaja, ja niinpä hän vihoissaan päätti tuhota kaikki juutalaiset Meedia-Persian valtakunnasta. Kuningas antoi valalla vannoen Haamanille luvan juutalaisten tuhoamiseen, vaikkakin näyttää siltä, että kuningas ei edes tarkemmin tiennyt mistä kansasta on kyse, ja että hänen oma puolisonsa kuningatar Ester kuului juuri tuohon kansaan. Kertomuksen juoni etenee kuitenkin jännittävällä tavalla, ja ei ole oikeastaan yllättävää, että lopulta itse Haaman ripustettiin hirsipuuhun, jonka hän oli juutalaisen Mordakain varalle pystyttänyt.

Agagilaisen Haamanin alkuperä ansaitsee tarkemman huomion. Raamatun selitysteosten mukaan ”agagilainen” tarkoittaa ilmeisesti samaa kuin amalekilainen. Joka tapauksessa sanan Agag löydämme Raamatun kertomuksista jo noin tuhat vuotta aikaisemmin. Kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä erämaavaellukselle, ensimmäinen kansakunta, joka hyökkäsi heitä vastaan, olivat amalekilaiset (2. Moos. 17:8-16). Myöhemmin historian kirjoista löydämme tiedon, että amalekilaisten kuningas oli Agag (1. Sam. 15:8). Ilmeisesti kyse ei ole tuon hetkisen kuninkaan erisnimestä, vaan yleensä kuninkuutta tarkoittava sana, koska samaa Agag sanaa käyttää jo satoja vuosia aikaisemmin toiminut Bileam ennustaessaan Israelin kuninkaan olevan mahtavampi kuin Agag (4. Moos. 24:7). Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että niin samarialainen Pentateukki (Viisi Mooseksen kirjaa) kuin myös Septuaginta (VT:n kreikankielinen käännös, joka oli laajalti käytössä mm. alkuseurakunnassa) kääntävät Bileamin ennustuksessa olevan sanan Agag sanalla Goog! Kun muistamme, että heprean kieli kirjoitettiin alun perin vain konsonanteilla, on tuo käännös mahdollinen. Herää kysymys, onko tässä viittaus siihen, että sama henkivalta, joka erämaavaelluksella yritti tuhota israelilaiset amalekilaisten kautta, yritti sitä myös Meedia-Persian vallan aikana agagilaisen Haamanin kautta, ja tulee vielä kerran sitä yrittämään lopunajoilla Googin kautta?

Yksi juutalaisten merkittävistä juhlapäivistä liittyy Esterin kirjan kertomukseen. Kyseessä on Puurim –juhlan viettäminen adar-kuun neljäntenätoista ja viidentenätoista päivänä (9:20-22).  Adar-kuu on juutalaisen uskonnollisen kalenterin kahdestoista kuukausi, ja sijoittuu meidän kalenterissa helmi-maaliskuulle. Puurim on ilojuhla, ja sitä vietetään sen muistoksi, että israelilaiset olivat silloin päässeet rauhaan vihollisistaan.

Esterin kirjasta löydämme myös mahtavan välineen hengelliseen sodankäyntiin. Se on ns. Esterin paasto (luku 4). Kun tieto juutalaisia uhkaavasta tuhosta oli annettu, käski Ester Suusanin juutalaisia paastoamaan kolme vuorokautta syömättä ja juomatta. Myös Ester itse palvelijattarineen suoritti saman paaston. Ymmärrämme, että kyseessä oli kova paasto, koska kolme vuorokautta eli seitsemänkymmentä kaksi tuntia juomatta alkaa olla inhimillisen keston äärirajoilla. Tuollainen paasto on toki mahdollinen, ja tunnen itsekin muutamia, jotka ovat sen suorittaneet. Paastossa, olipa se lyhyempi tai pitempi, on kuitenkin aina kyse sydämen vapaaehtoisesta asenteesta Jumalan edessä. Vanhan Testamentin aikana ainut pakollinen paastopäivä oli kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä (3. Moos. 23:26-32). Se kesti tasan vuorokauden, auringon laskusta auringon laskuun. Uusi Testamentti ei anna mitään käskyä eikä tarkkaa ohjetta paastoamiseen, mutta löydämme sieltä Jeesuksen enteelliset sanat opetuslapsistaan: ”Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat” (Matt. 9:15). Kun luemme Apostolien tekoja, huomaamme, että apostolit käyttivät paastoa paljonkin hengellisessä elämässään (ks. esim. Apt. 9:9; 13:2, 3; 14:23 ja 2. Kor. 11:27). Myös Jeesus viittasi eräässä yhteydessä paaston voimaan sodankäynnissä henkivaltoja vastaan. Kyse oli riivaajan ulosajamisesta eräästä pojasta: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla" (Mark. 9:29).  Kuten edellä mainitsin, kaikki on kuitenkin paastossa lähdettävä sydämen vapaaehtoisuudesta, mutta usein tuntuu, että moni nykyajan kristitty on hukannut voimallisen taisteluvälineen hengellisessä sodankäynnissä. Miksipä ei siis kokeilla, vaikkapa lyhyempääkin paastoa!