65. Matteuksen evankeliumi

65. MATTEUS

Kirjoittaja on yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, publikaani Leevi eli Matteus. Matteus oli kotoisin Kapernaumista. Evankeliumi on kirjoitettu todennäköisesti 50-60 –lukujen välillä. Joka tapauksessa evankeliumeissa ei missään kohtaa anneta ymmärtää, että vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin hävitys olisi jo tapahtunut tosiasia. Tutkijat ovat myös eri mieltä siitä, onko Matteus vai Markus vanhin evankeliumeista.

Näyttää siltä, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa ennen kaikkea omille kansalaisilleen, juutalaisille. Vanhat kirkkoisät Papias, Irenaeus, Origenes ja Eusebius tallentavat jopa perimätiedon, jonka mukaan Matteus olisi kirjoittanut evankeliuminsa alun perin hepreaksi. Matteuksella on joka tapauksessa paljon viittauksia Vanhaan Testamenttiin, ja niinpä hän usein käyttää ilmaisua ”että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta”.

Matteus aloittaa evankeliuminsa sukuluettelolla lähtien juutalaisten kantaisästä Aabrahamista. Luukas puolestaan jatkaa sukuluetteloa Aadamiin saakka. Kun vertaa Matteuksen ja Luukkaan sukuluetteloja, huomaa siinä joitakin eroja. Matteus mm. jättää useita sukupolvia välistä pois, ja niin hän saa sukupolvien määräksi Aabrahamista Jeesukseen 3 x 14 sukupolvea. Miksi Matteus on valinnut tuon luvun 14 merkittäväksi luvuksi, jää hieman arvoitukseksi. Erään selityksen mukaan kyseessä on heprealaisten kirjainten lukuarvosta nouseva tulkinta. Daavidin nimen lukuarvo on nimittäin heprean kielessä 4 + 6 + 4 = 14.

Matteukselta löydämme useita Jeesuksen puheiden opetusosioita, joista varmasti tunnetuin on vuorisaarna (luvut 5-7). Tuon saarnan opetuksiahan on lainattu yllättävän paljon myös maallisessa kielenkäytössä. Toinen merkittävä opetusjakso on luvussa 13, jossa Jeesus puhuu Taivasten valtakunnasta. Juutalaisen käytännön mukaan Matteus käyttää evankeliumissaan mieluummin käsitettä Taivasten valtakunta (33 kertaa), kuin Jumalan valtakunta (4 kertaa). Näin kai yksinkertaisesti siitä syystä, ettei Jumalan nimi tulisi turhaan lausutuksi. Kolmas opetusjakso liittyy eskatologiaan luvuissa 24 ja 25. Noihin lukuihin on koottu keskeisimmät Jeesuksen opetukset lopunajoista. Matteukselta löydämme toki ”jouluevankeliuminkin”, joskin lyhyessä muodossa (1:18-25).

Jeesuksen kärsimyshistoriasta löydämme Matteukselta joitakin yksityiskohtia, jotka hän kertoo tarkemmin kuin muut evankelistat. Tällaisia ovat esim. Juudaksen kohtalo, hautojen aukeneminen ja sotilasvartio haudalla. Vain Matteus kertoo Juudaksen hirttäytymisen (27:3-10), joskin Luukas viittaa siihen toisessa teoksessaan eli Apostolien teoissa (1:16-19). Jeesuksen kuoleman yhteydessä Jerusalemissa tapahtunut mystinen hautojen aukeneminen (27:51-53) löytyy niin ikään vain Matteukselta, ja näin myös sotilasvartion asettaminen Jeesuksen haudalle (27:62-66). Matteus myös laajentaa pääsiäisen jälkeiset tapahtumat Galileaan saakka, jossa hän antaa opetuslapsilleen tunnetuksi tulleen lähetyskäskyn: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (28:18-20).