68. Johanneksen evankeliumi

68. JOHANNEKSEN EVANKELIUMI

Johannes, Sebedeuksen poika, oli yksi Jeesuksen opetuslapsista, samoin kuten hänen veljensä Jaakob. He olivat kotoisin Galileasta, kuten monet muutkin opetuslapsista. Ilmeisesti ainut opetuslapsi, joka oli kotoisin Etelä-Israelista, oli Juudas Iskariot.  Johannes oli Jeesuksen läheisin ystävä ja juuri hänet Jeesus valitsi äitinsä huoltajaksi ristillä riippuessaan. Perimätiedon mukaan Johannes oli ainut Jeesuksen opetuslapsista, joka ei kokenut marttyyrikuolemaa. Hän oli siis viimeisin elossa ollut apostoli ja kirjoitti evankeliuminsa ilmeisesti vanhalla iällään.

Johannes aloittaa evankeliuminsa samalla sanalla, jolla alkaa koko Raamattu: alussa! Onkin sattuvasti sanottu, että Matteus aloittaa Jeesuksen sukuluettelon Aabrahamista, Luukas puolestaan jatkaa sen Aadamiin saakka, mutta Johanneksen ”sukuluettelo” lähtee jopa iankaikkisuudesta asti! Vanhan Testamentin alkulehdet kertovat, kuinka Jumala loi alussa kaiken sanan voimalla. Samoin myös Johannes korostaa, kuinka alussa oli Sana eli Kristus, ja kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan. Luomiskertomuksen lisäksi löydämme Vanhasta Testamentista erään toisenkin kohdan, joka viittaa siihen, kuinka Kristus oli mukana luomistyössä Isän rinnalla. Tuo kohta löytyy Sananlaskujen kahdeksannesta luvusta, jossa kerrotaan mielenkiintoisella tavalla ”viisaudesta”, joka on ollut ennen aikojen alkua (Snl. 8:22). Johannes käyttää siis luomiseen viitatessaan Jeesuksesta käsitettä ”sana” (kreik. logos), kun taas Sananlaskujen kreikankielinen käännös käyttää ilmaisua ”viisaus” (kreik. sofia). Miksi näin, jää tietysti täyttä vastausta vaille. Ehkäpä Johannes halusi yksinkertaisesti korostaa sitä Raamatun ilmoitusta, että Jumala loi kaiken juuri sanallaan. Toinen selitys voisi olla, että kreikankielessä, jolla Johannes evankeliuminsa kirjoitti, sana logos on maskuliininen, kun taas sofia on feminiininen. Johannes ei siis halunnut käyttää feminiinistä sanaa ”viisaus” viitatessaan Jeesukseen.

Johannes on syvällinen teologi ja ajattelija. Voisi sanoa, että Johannes keskittyy kertomaan siitä, kuka Jeesus oli ja mikä oli Hänen todellinen identiteettinsä. Hänen evankeliuminsa on monessa suhteessa erilainen kuin muut evankeliumit. Selvästi huomaa, ettei hän ole esim. käyttänyt ns. Logos-lähdettä (lähde, johon oli koottu Jeesuksen puheita, opetuksia ja tekoja), jota kaikki muut evankelistat käyttivät. Johannekselta emme esim. löydä kuin muutaman niistä Jeesuksen tekemistä ihmeistä, joista muut evankelistat kertovat. Johannes kertoo vain seitsemän Jeesuksen tekemää ihmettä, joista viisi on täysin uutta, eikä löydy muista evankeliumeista. Nämä vain Johanneksen mainitsemat ihmeet ovat: veden muuttaminen viiniksi (2:1-11), kuninkaan virkamiehen pojan parantaminen (4:46-54), mies Betesdan lammikolla (5:1-18), syntymästään saakka sokean miehen parantaminen (luku 9) ja Lasaruksen herättäminen kuolleista (luku 11). Johannes ei käytä näistä alkukielessä sanontaa ihme, vaan puhuu ”merkeistä”. Johannes ei myöskään evankeliumissaan kerro joistakin Jeesuksen elämään liittyneistä tapahtumista, kuten esim. Jeesuksen sikiäminen ja syntymä, Hänen kasteensa, Jeesuksen kiusaukset, Jeesuksen kirkastuminen ja taivaaseen astuminen. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Johanneksen evankeliumissa ei esiinny ollenkaan riivaajien ulosajamista.

Johannekselta löydämme seitsemän Jeesuksen käyttämää ”Minä olen lausumaa”. Nuo lausumat ovat: ”elämän leipä” (6:48), ”maailman valkeus” (9:5), ”lammasten ovi” (10:7), ”hyvä paimen” (10:11), ”ylösnousemus ja elämä” (11:25), ”tie, totuus ja elämä” (14:6) sekä ”totinen viinipuu (15:1). ”Minä olen” sanonnalla Jeesus tarkoituksella halusi yhdistää itsensä siihen nimeen, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle omaksi nimekseen          (2. Moos. 3:13, 14). Näin Hän kylläkin sai samalla ylipapit ja kirjanoppineet entistä raivostuneemmaksi itseään kohtaan, ja syyttämään häntä Jumalan pilkasta!

Johannekselle tyypillisiä sanapareja ovat esim: elämä/kuolema, valkeus/pimeys, totuus/valhe, vapaus/orjuus ja rakkaus/viha. Hän myös puhuu enemmän Pyhästä Hengestä kuin muut evankelistat. Johanneksen evankeliumin ja samalla koko Uuden Testamentin tunnetuin jae on varmaankin ns. pienoisevankeliumi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (3:16). Ehkäpä tämän vuoksi annetaan vasta-alkajalle usein neuvoksi aloittaa Raamatun luku juuri Johanneksen evankeliumista. Tosi asia kuitenkin on, että Johanneksen evankeliumi on toisaalta syvällisin ja ehkä samalla myös vaikeatajuisin kaikista evankeliumeista. Raamattua tuntemattomalle voisi mikä muu evankeliumi tahansa olla aluksi helpompaa ymmärtää. Olen joskus miettinyt, onko Jumalan viisautta sekin, että tuo syvällisin evankeliumi onkin sijoitettuna juuri kaikista viimeisimmäksi evankeliumeista.

Eräs yllättävä havainto on, että Johanneksen evankeliumissa ei ole sinänsä vertauksia. Löydämme sieltä kylläkin useita Jeesuksen opetusosioita, Hänen väittelyjään juutalaisten kanssa ja Hänen lausumiaan itsestään. Myös Jeesuksen ylipapillinen puhe ja jäähyväisrukous, jotka Hän piti ollessaan viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa, ovat mahtava opetuskokonaisuus, ja ovat yksityiskohtaisuudessaan ainutlaatuinen dokumentti viimeisen illan tapahtumista (luvut 13-17).

Suurin osa evankeliumin tapahtumista sijoittuu maantieteellisesti eteläiseen Israeliin, Juudean alueelle. Johannes kertoo useista Jeesuksen tekemistä matkoista Jerusalemiin, lähinnä juutalaisten pyhien juhlien aikaan. Hän kertoo mm. kolmesta Jeesuksen tekemästä matkasta pääsiäisjuhlille, kun esim. Markus kertoo vain yhdestä eli Jeesuksen viimeisestä matkasta Jerusalemiin. Halusiko Johannes vakuuttaa Jeesuksen messiaanisuutta korostamalla hänen toimintaansa Etelä-Israelissa, Juudeassa?

Evankeliuminsa lopussa Johannes kertoo Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisestä tapahtumasta Galileassa, Tiberiaan järven rannalla. Jeesus ilmestyy tuolloin ylösnousseena seitsemälle opetuslapselleen. Tuossa tilanteessa Jeesus viittauksenomaisesti puhuu Johanneksen ja Pietarin tulevasta kohtalosta Hänen todistajinaan. Jeesus ennustaa Pietarin kokevan marttyyrikuoleman sanomalla, että ”kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie, minne et tahdo” (21:18). Tuo Jeesuksen ennustus on usein tullut mieleeni esim. sakastissa, kun suntio on vyöttänyt alban ylleni. Siinähän tulee ikään kuin automaattisesti nostettua kädet suoraksi sivulle, että vyöttäminen olisi helpompaa. Näinhän ristiinnaulittukin joutui ojentamaan kätensä! Johanneksesta Jeesus sitä vastoin sanoi Pietarille: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee” (21:22). No, aikanaanhan vanhalla iällään Johanneskin kuoli, mutta näyttää siltä, että monet aikalaiset jo ennättivät ajatella, ettei Johannes ehkä kuolisikaan ennen Jeesuksen takaisin tuloa (21:23).