73. Toinen kirje korinttolaisille
73. TOINEN KIRJE KORINTTOLAISILLE
Toinen kirje korinttolaisille on kirjoitettu melko pian ensimmäisen kirjeen jälkeen. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Paavali ei ennättänyt toteuttaa suunnittelemaansa matkaa Korinttoon ennen toisen kirjeen kirjoittamista. Ilmeisesti ensimmäinen kirje oli aiheuttanut joissakin seurakuntalaisissa kiivasta vastustusta Paavalia kohtaan. Olihan Paavali tuossa kirjeessään puuttunut seurakunnassa oleviin epäkohtiin hyvinkin selväsanaisesti. Ilmapiiri oli joka tapauksessa sen verran tulehtunut Paavalin ja hänen vastustajiensa välillä, että Paavali katsoi viisaammaksi lykätä matkaansa Korinttoon hieman myöhemmäksi. Kirje on kirjoitettu Efesoksesta todennäköisesti vuonna 56.
Voisi sanoa, että toinen korinttolaiskirje on Paavalin kirjeistä kaikista henkilökohtaisin. Paavali puolustautuu siinä syytöksiä vastaan, joiden mukaan hänen väitettiin olevan heikko, pelkuri ja ailahteleva. Samalla hän myös puolustautuu valheellisia apostoleja vastaan. Paavali sanoo kuitenkin selvästi, ettei hänen tarvitse lähettää Korinttoon itsestään mitään suosituskirjettä, koska korinttolaiset itse ovat hänen suosituskirjeensä. Olihan juuri Paavali vienyt evankeliumin sanoman Korinttoon ja perustanut tuon seurakunnan.
Puolustautuessaan Paavali on samalla ikään kuin pakotettu kertomaan omasta elämästään asioita, joista hän ei muuten mielellään puhuisi. Hän kertoo evankeliumin vuoksi kokemistaan vaikeuksista ja kärsimyksistä (11:16-33), sekä myös niistä hienoista hengellisistä kokemuksista, joita Jumala oli hänelle antanut (12:1-10). Tässäkin kerronnassa näkee Paavalin syvän nöyryyden. Kertoessaan vainoista, hän jopa lyöntien tarkkuudella kuvaa kokemaansa vastustusta niin juutalaisten kuin pakanoiden taholta. On mielenkiintoista havaita, että Paavali oli kokenut ruoskimisen tai raipparangaistuksen kaiken kaikkiaan kahdeksan kertaa julistustyönsä aikana! Sitä vastoin, kun Paavali kertoo saamistaan erinomaisista ilmestyksistä ja jopa taivasmatkastaan, hän ei tohdi edes mainita itseään nimeltä. Sitä vastoin hän sanoo tuntevansa miehen, joka on Kristuksessa, ja tämä mies temmattiin kolmanteen taivaaseen. Kun Paavali viittaa paratiisikokemukseensa, hän samalla antaa ymmärtää, ettei hänen ole edes lupa puhua noista asioista. Tätä taustaa vasten jää hieman ihmettelemään, kuinka jotkut ihmiset meidän aikanamme ovat jopa kirjoittaneet bestsellereiksi tulleita kirjoja omasta taivasmatkastaan. Ja kun kirja on myynyt hyvin, ovat he sen jälkeen käyneet myös helvetissä, josta kokemuksesta ovat kirjoittaneet toisen menestyskirjan! Henkilökohtaisesti jään hieman ihmettelemään noiden kokemusten aitoutta!
Ensimmäisessä kirjeessään Paavali oli antanut ohjeita keräyksen järjestämisestä Jerusalemin köyhille. Tässä toisessa kirjeessään Paavali antaa vielä lisäohjeita ja kehotuksia keräyksen loppuun suorittamisesta (luvut 8 ja 9). Kirjeen lopussa Paavali kaksikin kertaa toteaa, että hän on nyt valmis kolmannen kerran tulemaan vierailulle Korinttoon (12:14 ja 13:1). Paavali edeltäpäin ilmoittaa, ettei hän tullessaan ole säästävä niitä, jotka ovat syntiä tehneet (13:2). Toisaalta hän kuitenkin toivoo, että tämä hänen kirjeensä saisi hänen vastustajissaan aikaan mielen muutoksen, niin ettei hänen tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, jonka Herra on hänelle suonut (13:10).
Vaikka toinen korinttolaiskirje onkin suurelta osin Paavalin ja korinttolaisten henkilökohtaista välien selvittelyä, antaa se meillekin monia mahtavia neuvoja ja opetuksia niin seurakuntaelämään kuin henkilökohtaiseen uskossa vaeltamiseen. Eräs tällainen rohkaiseva kohta on Paavalin maininta lihassaan olevasta pistimestä, jonka vuoksi hän on kolmesti rukoillut Herraa, että se otettaisiin pois. Kuitenkin Jumalan vastaus oli hänelle: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (12:9).