12. Pelastushistorian aikakausia

Tulosta sivuTulosta sivu

Raamattua tutkiessa voi sieltä selvästi löytää viittaukset tiettyihin aikajaksoihin Jumalan pelastushistoriassa. Olen ylläolevaan kuvaan merkinnyt muutamia aikakausia, jotka mielestäni vääjäämättä löytyvät raamatun ilmoituksesta.

Paavali mm. kirjoittaa lain aikakauden päättymisestä sanomalla: "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaa", Gal. 4:4. Löydämme Paavalilta myös viittauksen evankeliumin julistamiselle annetusta aikakaudesta: ”meille, joille maailman aikojen loppukausi on tullut”, 1.Kor. 10:11.  Mikä tuon evankeliumin aikakauden pituus on, sitähän me emme toki tiedä, mutta tähän asti sitä on kestänyt pari tuhatta vuotta.

Eräs selvästi määritelty aikajakso on myös vielä edessäpäin oleva ns. tuhatvuotinen valtakunta (Ilm. 20:4-6), josta voisi käyttää myös nimeä Kristuksen valtakunta tai rauhan valtakunta. (ks. sivu 74. Tuhatvuotinen valtakunta).

Profetioiden paloja yhteen kootessani on itselleni väistämättä hahmottunut käsitys, että Israelilla on vielä ”evankeliumin julistamisen ja pakanoiden aikakauden” jälkeen oma jaksonsa, joka kestää seitsemän vuotta. Siis seurakunnan aikakauden päättyminen aloittaa Israelille annetun viimeisen vuosiviikon. Tähän viittaa  mm. Herran veli Jaakob puhuessaan Jerusalemin kokouksessa:  "Simeon (=Pietari) on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn´.", Apt. 15:14-16. Eli järjestys on selvä. Ensin on pakanoiden aikakausi, ja sen jälkeen korjataan Daavidin maja! (Lisää aiheesta sivulla 54. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa ja 55. Israelin viimeinen vuosiviikko).