77. Entä islam?

77. ENTÄ ISLAM?

Moni varmaan kysyy viimeistään tässä vaiheessa, olenko unohtanut täysin islamin mer-kityksen. Onhan islamin uskolle annettu monissa lopunajan selitysteoksissa hyvinkin merkittävä sija. Useita kirjoja on maailmalla kirjoitettu korostaen islamin keskeistä roolia lopunajan näyttämöllä. On myös arveltu, että antikristus nousisi islamilaisesta maailmasta.

En ole unohtanut islamia, mutta yksinkertainen selitys on, että en usko islamin olevan keskeisessä roolissa raamatun ennustamissa lopunajan tapahtumissa. En ainakaan sellaisen islamin, jona sen tänä päivänä tunnemme. Seuraavassa yritän selittää, mihin joh-topäätökseni perustuvat.

Ensiksikin raamatun profetiat antavat useita kuvauksia antikristuksen persoonasta, luonteesta ja toimintatavoista. Yksi keskeisimmistä kuvauksista löytyy Danielin kirjasta. Danielin kirjan yhdestoista luku kuvaa lopunajan kuningasta eli antikristusta ja hänen uskonnollista taustaansa seuraavalla tavalla: ”Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita” (jae 36). ”Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.” (jae 37). Tuo raamatun kohta sanoo selvästi, että olipa antikristus lähtökohdiltaan islamin uskoinen, juutalainen, kristitty tai mikä tahansa, hän ei välitä omasta isiensä perinnäisuskonnosta tippaakaan!

Miten tuo edellä kuvattu oikeastaan on mahdollista? Jos on oppinut tuntemaan saatanan todellista luonnetta edes hiukkasen, ymmärtää paremmin, mistä tuossa on kyse. Yksi saatanan keskeisimpiä luonteenpiirteitä on ääretön itsekkyys ja vallanhimo. Kun saatanan lähettiläs antikristus eräänä päivänä viimein pääsee himoitsemaansa valtaan, ei hän toki tahdo olla jakamassa sitä kenenkään muun kanssa, ei edes Muhammedin kanssa! Tämän päivän islamin opin mukaan Muhammed oli viimeinen profeetta, eikä hänen jälkeensä toista tule! Kun saatanan lähettiläs antikristus eräänä päivänä ilmestyy, hän raamatun mukaan uhittelee jokaista jumalaa, ja ymmärrän sen tarkoittavan myös Allahia! On siis sovittamaton ristiriita: islamin mukaan Muhammedin rinnalla tai jopa yläpuolella ei voi olla ketään, kun taas raamatun ennustuksen mukaan antikristus ei siedä ketään rinnalleen tai yläpuolelleen. Jommankumman on siis väistyttävä, ja me tiedetään raamatun ennustusten mukaan, että se ei ole antikristus, joka väistyy!

Myös Paavali kuvaa samaa asiaa, kertoessaan toisessa tessalonikalaiskirjeessään laittomuuden ihmisestä, kadotuksen lapsesta: ”tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2.Tess. 2:4). Paavalinkin mukaan antikristus siis asettuu kaiken jumaluuden yläpuolelle. Hän ei siis hyväksy rinnalleen juutalaisten ja kristittyjen Jumalaa, mutta ei myöskään Allahia tai Muhammedia!

Toisena perusteluna käytän sitä, mitä pedon valtaan noususta sanotaan Ilmestyskirjassa: ”ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” (13:3), ja ”ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” (17:8). Kreikan kielen verbin thaumadzo, jota edellä olevissa Ilmestyskirjan kohdissa käytetään kuvaamaan ihmisten ihmettelyä, voi kääntää esim. sanoilla: ihmetellä, kummastella, imarrella, olla ihmettelyn ja ihailun kohteena. Samaa verbiä käyttää mm. Paavali Toisessa Korinttolaiskirjeessä puhuessaan Herran tulemuksesta: ”kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa” (1:10). Ymmärrämme siis, että tuo verbi tarkoittaa jotakin, joka viittaa positiiviseen ihmettelyyn ja ihailuun.

Voimmeko yhdistää tuota raamatun kuvausta tämän ajan islamin valtaannousupyrkimyksiin? Kuinka moni länsimainen ihminen seuraa ihastellen ja ihmetellen islamilaisten terroristijärjestöjen leviämistä? Kuinka moni länsimaiseen vapauteen tottunut nainen ajattelee sydämessään, että olisi hienoa joutua tuollaisten pakkoavioliittojen, raiskausten sekä seksiorjuuden uhriksi? Tuskinpa kukaan! Meidän aikamme seuraa oikeastaan kauhulla islamin leviämistä. Sitä vastoin pedon valtaan nousua tullaan seuraamaan jopa tietynlaisella ihailulla ja ihmettelyllä.

Kolmantena argumenttina otan antikristuksen asettumisen Jumalan temppeliin. Kun Paavali puhuu laittomuuden ihmisestä, joka eräänä päivänä asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala (2.Tess. 2:4), ymmärrän tuon temppelin tarkoittavan Jerusalemissa silloin olevaa juutalaisten temppeliä. Tekee mieli sanoa suoraan, että kyllähän saatanakin tietää, että on vain yksi ainoa oikea Jumalan temppeli, josta tuossa profetiassa on kyse! Se on Salomon temppelin paikalle lopun aikana rakennettava juutalaisten temppeli. Tänä päivänä tuolla paikalla on Kalliomoskeija. Voisihan saatana lähettää sinne jo nyt jonkun oman ”messiaansa”, joka julistaisi olevansa jumala, mutta saatanakin tietää, ettei se tällä teolla saisi maailmaa vakuuttuneeksi. Koko maailma ei häntä kuuntelisi eikä uskoisi. Tuon messiaan sanoma jäisi vain pieneksi ”nurkkamessuksi”! Saatanakin ymmärtää, että koko maailmaa syvimmiltään tietää, vaikkei maailma halua sitä tunnustaa, että Jerusalemissa on oleva vain yksi ainoa oikea Jumalan temppeli. Siksi saatanan lopullinen pyrkimys on, että hän eräänä päivänä pääsee juuri tuohon temppeliin julistamaan itsensä jumalaksi. Silloin koko maailma kuuntelee häntä edes hetken aikaa.

Lisäksi raamattu kertoo pedosta ja antikristuksesta myös erään asian, joka ei ollenkaan sovi yhteen tämän ajan islamistiseen ajatteluun ja oppiin. Tarkoitan sitä kuvaa, joka pedosta raamatun ennustuksen mukaan tullaan tekemään (Ilm. 13:14, 15). Islamin uskossahan on ns. kuvakielto. Sen mukaan ei edes Allahista eikä Muhammedista saa tehdä kuvaa tai patsasta. Olemmehan viime vuosina uutisista saaneet lukea, kuinka esim. historiallisesti ainutlaatuisia Buddha-patsaita on tuhottu islamistitaistelijoiden toimesta. Osittainen syy noiden patsaiden tuhoamiseen on juuri tuo islamin kuvakielto.

Kaiken kaikkiaan siis huomaamme, että raamatun antama kuva pedosta ja antikristuksesta ei sovi yhteen tämän ajan islamistisen opin kanssa. Enkä voi oikein ymmärtää, millaisia muutoksia islamin uskossa täytyisi tapahtua, jotka saisivat vakuuttuneeksi niin keskenään taistelevat islamistiset ryhmät, juutalaiset kuin myös kristinuskosta vieraantuneen länsimaailman. Jos tuollaiset muutokset eräänä päivänä tehtäisiinkin, voisiko lopputulosta enää kutsua islamiksi!

Vielä lopuksi tuon esille erään näkökannan, joka mielestäni on oleellisin tämän aiheen käsittelyn kannalta. Asiaa voisi lähteä selvittämään kysymyksellä: mistä on suurin ja ratkaisevin vaara uhannut ja kohdannut niin vanhan liiton Jumalan kansaa Israelia, kuin myös kristillistä seurakuntaa?

Kun Jumala aikanaan lähetti israelilaiset valloittamaan luvattua maata, ei Hän etukäteen varoittanut ja pelotellut heitä väkevistä kansoista ja jopa jättiläisistä, jotka heidän oli kohdattava. Jumala ei edes noteerannut vastustajan voimaa! Kun Jeesus aikanaan lähetti opetuslapset tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen, ei Hän etukäteen varoitellut ja pelotellut heitä monista vieraista uskonnoista, joita he tulisivat tehtävää suorittaessaan kohtaamaan. Sitä vastoin vaara on aina tullut sisältäpäin! Jumalan kansa ja seurakunta on langennut milloin epäjumalanpalvelukseen, milloin harhaoppeihin tai luopumukseen, jotka kaikki ovat nousseet sen omasta keskuudesta. Nämä ovat tuoneet turmion, niin että vihollinen on lopulta päässyt voitolle.

Uskon, että samaa taktiikkaa saatana käyttää myös lopunajalla. Kirjoittaahan Paavali, että ”luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy” (2.Tess. 2:3). Vaara tulee sisältäpäin, ja nimenomaan se saa kansat eksymään. Kun tämän ajan islam rynnistää, niin että irtopäitä lentelee sinne tänne, saa se päinvastoin ihmiskunnan varuilleen ja puolustautumaan. Mutta kun vaara tulee sisältäpäin, se saa ihmiskunnan eksymään.

Jo apostoli Johannes puhui aikanaan antikristuksen ja antikristillisen hengen tulemisesta. Johannes antaa meille jopa yllättävän selvän vihjeen, mistä tuo kaikki antikristillinen henki on lähtöisin. Vastaus on: ”Meistä he ovat lähteneet.” (1.Joh. 2:18,19). Johannes ei siis varoita, että lopunajalla tulee jokin väärä vieras uskonto, joka valloittaa jopa koko kristillisen maailman. Ei, vaan Johannes antaa selvän osoitteen, mistä tuo vaara kohtaa.

Näin ollen uskon, että niin peto kuin antikristus nousee luopuneen ja langenneen kristinuskon maaperältä! Enkä edes ihmettelisi, vaikka antikristuksella olisi syntyperältään jollakin tavalla kytköksiä juutalaisuuteen. Ehkäpä juuri sitä kautta hän saa Israelin luottamuksen puolelleen ja tekemään liiton itsensä kanssa. Sanoihan Jeesus väitellessään juutalaisten kanssa profeetalliset sanat: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.” (Joh. 5:43). Uskon, että tuossa on viittaus antikristukseen, joka kerran tulee petollisesti omassa nimessään, ja hänet juutalaisetkin hyväksyvät.