7. Profetioiden perusperiaatteita

Raamatun profetioilla on yleensä useampi kuin yksi täyttymys. Ehkä paras esimerkki tästä on ns. Messias-ennustukset. Kun luemme Vanhan Testamentin profetioita Messiaasta, saamme toisaalta kuvan nöyrästä, aasilla ratsastavasta (1. Moos. 49:11) ja jopa kärsivästä Herran palvelijasta. Toisaalta hänet kuvataan voittoisana kuninkaana, jota kaikki kansat tottelevat. Kristittyinä ymmärrämme, että nuo profetiat täyttyivät ensin Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa, mutta täyttyvät lopullisesti vasta Hänen toisessa tulemuksessaan. 

”Peitetyin sanoin” tarkoittaa ensiksikin sitä, että eihän profeetat, joille näytettiin näkyinä lopunaikaan liittyviä asioita, voineet puhua niistä niiden oikeilla nimillä. He joutuivat usein käyttämään esim. taisteluvälineistä ja sota-aseista ilmaisua ”ikään kuin” tai  "kaltainen". Toisaalta eihän Jumala ole halunnutkaan kertoa tulevaa maailman historiaa juuri oikeilla nimillä ja täsmällisillä ilmaisuilla, vaan on antanut ne symboleina ja vertauskuvina, jotka Jumalan Pyhä Henki voi aikanaan avata omilleen!

Raamatun eri profetiat täydentävät toisiaan. Jos meillä olisi Messiaasta vain Jesajan 53. luvun kuvaus kärsivästä Herran palvelijasta, jäisi kuva puutteelliseksi. Mutta raamattu kertoo meille ennen kaikkea voittoisasta Kuninkaasta, joka tulee tuhoamaan vastustajansa!

Vanhan Testamentin profeetoille ei vielä paljastettu tietoa kristillisen seurakunnan ajasta, eli pakanoiden aikakaudesta. Se oli heille vielä salaisuus. Siksi he yleensä ennustivat Johannes Kastajaan ja Messiaaseen saakka, sekä seurakunta ajan jälkeisestä Israelin uudelleen armoihin ottamisesta ja tulevasta rauhan valtakunnasta!

On mielenkiintoista huomata, että Israelille saatettiin antaa tarkkojakin aikamääreitä etukäteen, esim. 400 vuotta kestävä orjuusaika Egyptissä (1.Moos. 15:13), 70 vuotta kestävä Babylonian vankeus (Jer. 25:11), lopunaikana toimivien säkkipukuisten todistajien toiminnan pituus (Ilm. 11:3) jne. Jostakin syystä Jumala on nähnyt hyväksi olla ilmoittamatta kristilliselle seurakunnalleen yhtään tarkkaa aikamäärettä! Ehkäpä siksi, että meille on annettu mahdollisuus ”jouduttaa Herran päivän tulemista”, 2.Piet. 3:12!

Profeetat kokivat usein vastustusta ja vainoa niin hengellisten kuin maallisten johtajien sekä kansan taholta. Monet heistä kokivat vankeuden ja jopa marttyyrikuoleman. Ei ihme, että Jeesus kerran närkästyneenä sanoi omalle sukukunnalleen, että heiltä vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä oli vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä, Luuk. 11:50, 51. Profeetan kutsumus ei siis koskaan ole ollut niitä helpoimpia. Monet profeetat toivottivatkin itselleen kuolemaa, (1. Kun. 19:4; Jer. 20:14-18; Joona 4:3). Tätä taustaa vasten on oikeastaan luonnollista, että ne, jotka profetioita selittävät, saattavat myös joutua kokemaan vastustusta.