49. Viides sinetti

49. VIIDES SINETTI

Viides sinetti viittaa selvästi uskovien laajamittaiseen vainoamiseen. Sanoihan Jeesuskin, että silloin ”te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi Minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9). Jos opetetaan, että uskovat otetaan pois ennen ahdistuksen ajan alkua, tehdään tuolla opetuksella karhun palvelus valvovalle seurakunnalle! Uskovat tuudittautuvat siihen uskomukseen, etteivät he joudu kokemaan mitään ahdistusta eikä vainoa ennen kuin heidät temmataan Jeesusta vastaan yläilmoihin. Jeesus kuitenkin sanoo selvästi, että vainot tulevat. Jo tällä hetkellä vuosittain kymmenet tuhannet uskovat joutuvat kokemaan marttyyrikuoleman eri puolilla maailmaa. Koska lopunajan vaino tulee olemaan maailmanlaajuinen, johtaisi se nopeasti uskovien eliminoimiseen maan päältä, mutta Jumalan ajoitukset ovat aina täydelliset. Pian vainojen alkamisen jälkeen edessä on jo uskovien ylös tempaus.

Huomaa, että alttarin alla näkyi niiden sielut (kreik. psykhe), jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden! Ei siis sanota ”ruumiit”. Eli jos uskovien tempaus olisi ollut jo aikaisemmin (Ilm. 4:1), ei enää puhuttaisi sieluista, vaan ruumiista. Taivaassahan olisivat silloin uskossa kuolleet, myös marttyyrit, jo uusissa ylösnousemusruumiissa!

On myös mielenkiintoista, että nuo marttyyrien sielut huutavat kostoa! Heidän joukossaanhan on mm. Stefanus, joka kuollessaan rukoili vainoojiensa puolesta, (Apt. 7:60). Ikään kuin ääni olisi muuttunut kellossa. En näe tähän muuta selitystä kuin, että jo perillä olevat marttyyrit katsovat asioita vanhurskaan Jumalan näkökannalta, eli Hänen, jolta viime kädessä tulevat lopunajan tuomiot ja vitsauksetkin ihmiskunnan ylle!

Vainoista ja marttyyriudesta puheen ollen on mielenkiintoista havaita, että raamattu ei tuo korostetusti esille tuota aihetta. Mel Gibsonin ohjaama Kristuksen kärsimyksistä kertova elokuva The passion of the Christ on oikeastaan tyyliltään täydellinen vastakohta Uuden Testamentin tavalle kertoa asiat. Tuo sinänsä hyvä elokuva jää joka tapauksessa aivan kuin ”mässäilemään” Kristuksen kärsimyksillä. Uusi Testamentti sitä vastoin ohittaa asian suhteellisen lyhyesti niin Jeesuksen kuin alkuseurakunnan uskovienkin osalta. Uudessa Testamentissa meille kerrotaan vain kahden marttyyritodistajan kuolemasta, Stefanuksen ja Jaakobin, eikä niissäkään keskitytä sen kummemmin heidän kärsimyksensä yksityiskohtiin. Ensimmäisestä kristitystä marttyyrista Stefanuksesta meille on ehkä parhaiten jäänyt mieleen hänen rohkaisevat sanansa: ”Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.” (Apt 7: 56). Samaan luottamukseen kehottaa meitä Jeesuskin vai-nojen lähetessä, sanomalla: ”Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.” (Mark. 13:11).