47. Kolmas sinetti

Tulosta sivuTulosta sivu

Kolmannen sinetin sanoma on oikeastaan lyhyt ja yksinkertainen. Jo hevosen värikin kertoo, ettei ainakaan ilouutisesta ole kyse! Sotaa seuraa ruuanpuute tai jopa nälänhätä. Kolmas sinetti antaa ymmärtää, että tuossa vaiheessa maailmaan on tulossa ruuan puute ja säännöstely, jonka kaltaista ei siinä laajuudessa ole koskaan ollut. Yhdellä työmiehen päiväpalkalla, denarilla, saa suunnilleen koiniks-mitallisen vehnää, eli yhden ihmisen päiväannoksen ruokaa. Kaikki jopa mitataan tarkasti vaaálla! Eli kulutusjuhlat ovat totisesti ohi.

Miksi Jumala sallii tämän? Länsimaissa ole viime vuosikymmeninä ollut leivän yltäkylläisyys, jossa ruokaa ei ole osattu kunnioittaa, samalla kun miljoonat ihmiset ovat kuolleet nälkään. Arvioiden mukaan heitetään joka vuosi esim. Suomessa kelvollista ruokaa roskiin 120 - 160 miljoonaa kiloa. Ruotsissa tilanne on aivan sama. Erään tilaston mukaan heitetään siellä menemään joka vuosi 56 kiloa/hlö täysin syötävää ruokaa. Yhteiskunnassa on säädetty niin näppäriä lakeja, ettei noita ruokia saa edes antaa sioille syötäväksi, vaan mieluummin kaatopaikalle vietäväksi!

Raamatussa sanotaan erääksi Sodoman synniksi leivän yltäkylläisyys: ”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.”( Hes. 16:49 ). Ja minä luulen, että jos sodomalaiset olisivat saaneet nähdä nykyajan markettien ruokaosastot, he olisivat haukkoneet ihmetyksestä henkeään!

Käsky ”älä turmele öljyä äläkä viiniä” jää hieman arvoitukselliseksi. Toisaalta viini ja öljy on tulkittu Pyhän Hengen symboleina, ja näin ollen tuo käsky tarkoittaisi, että hengelliset siunaukset olisivat vielä turmeltumattomina täysin saatavilla. Mutta en oikein usko, että tässä yhtäkkiä siirryttäisiin kuvaamaan hengellistä ravintoa, vaan ymmärrän, että kyse on aivan maallisista tarvikkeista. Viini ja öljyhän edustavat jotakin arvokkaampaan kuin esim. ohra. Voimme tuosta tekstistä jopa huomata, että vehnäkin on kolme kertaa kalliimpaa kuin ohra. Kaiken kaikkiaan ymmärrän tuon ennustuksen sanovan, että kalleimpiakin tarvikkeita vielä löytyy, mutta harvalla on enää varaa niitä hankkia. On oikeastaan tapahtunut syvä jako tavallisen kansan ja rikkaamman eliitin välillä. Jotakin tuosta kehityksestä on mielestäni jo nyt näkyvillä. Onhan tosiasia, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on nimenomaan kasvamassa, eikä suinkaan umpeutumassa.

Jaakob sanoo kirjeessään profeetalliset sanat koskien viimeisiä päiviä: ”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niin kuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.” (Jaak. 5:1-4). Viime vuosikymmenien kehityssuuntahan on ollut, että yhä enemmän tuotantoa ja teollisuutta siirretään halvan tuotannon maihin. Me rikkaat länsimaalaiset mielellään ostamme kerskakulutuksessamme tuotteita, jotka on valmistettu kehitysmaissa mitä epäinhimillisissä olosuhteissa. Työmiesten palkka on todellakin pidätetty, ja samalla entistä suuremmat rahavirrat ohjautuvat yhä harvempien ökyrikkaiden käsiin.