17. Oinas ja kauris

Danielin kirjan kahdeksannessa luvussa seurataan vielä kahden valtakunnan keskinäistä taistelua ja mitä niille tulevaisuudessa tapahtuisi. Valtakunnat ovat Meedia-Persia ja Kreikka. Edellistä kuvaa enkeli Gabrielin (8:16) antaman selityksen mukaan kaksisarvinen oinas tai pässi ja jälkimmäistä yksisarvinen kauris tai vuohipukki (huom! eläinten nimet vaihtelevat eri Raamatun käännöksissä).

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi Meedia-Persiaa ja Kreikkaa edustavat eläinhahmot ovat eri eläimiä kuin luvussa seitsemän olevat karhu ja pantteri? Jumalan Henki ei kuitenkaan ole sidottu käyttämään samoja symboleja joka yhteydessä. Läpi Raamatun huomaamme, että Jumala ilmoittaa monin eri symbolein samoja asioita. Otetaan vaikka esimerkiksi itse Jumalan Pyhä Henki. Joskus sitä kuvataan kyyhkysenä, joskus tulena, joskus tuulen henkenä jne. Lisäksi, eihän Danielin kirjan seitsemännessä ja kahdeksannessa luvussa edes ilmoitustapa ollut samanlainen. Toinen oli uni ja toinen näky.

Historia kertoo meille, että kreikkalainen Aleksanteri Suuri tuli päivän laskun puolelta eli lännestä ja valloitti mm. Persian valtakunnan. Aleksanteri Suuren maailman valloitus eteni nopealla vauhdilla, ja sitä kuvaakin sattuvasti sanat ”kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut” (8:5)! Kuitenkin yhtäkkiä tuo kauriin suuri sarvi (kuvaa siis Aleksanteri Suurta) särkyi, ja sen sijalle kasvoi neljä ”uhkeata sarvea”. Kuten edellisellä sivulla kerroin, Aleksanteri Suuren kuoltua nuorena, hänen valtakuntansa jakaantui neljään osaan.

Sitten kertomus noista neljästä sarvesta jatkuu mielenkiintoisesti jakeessa yhdeksän: ”ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen”. Ymmärrän, että tässä hypätään historiassa eteen päin ja siirrytään kuvaamaan, kuinka Antikristus nousee lopun aikana hallitsemaan ja mm. saastuttaa Jerusalemin temppelin. Tiedän, että omalla tavallaan tuo profetia toteutui, kun Antiokhos IV Epifanes vv. 166-165 eKr. valloitti Jerusalemin ja saastutti sen temppelin. Mutta kuten sivulla seitsemän (”profetioiden periaatteet”)  sanoin, monilla Raamatun profetioilla on useampi täyttymys, ja niin myös tällä. On kaksi asiaa, jotka selvästi osoittavat tämän profetian kuuluvan lopun aikaan. Ensiksikin enkeli Gabriel itse sanoo Danielille: ”Tarkkaa ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa.”, (8:17). Toiseksi, kun Jeesus puhui lopun ajan tapahtumista ja siinä yhteydessä olevasta hävityksen kauhistuksesta pyhässä paikassa (Matt. 24:15), hän nimenomaan viittasi tähän Danielin kirjan kohtaan ja kehotti samoilla sanoilla kuin Gabriel: ”joka tämän lukee, se tarkatkoon”. Mitä järkeä Jeesuksen olisi ollut tulevaisuudesta puhuessaan viitata Raamatun kohtaan, joka olisi jo toteutunut pari sataa vuotta aikaisemmin!

Usein myös selitetään, että tuo Danielin kirjan kahdeksannen luvun ennustus temppelin tuhosta ja saastuttamisesta tapahtui roomalaisten valloittaessa ja tuhotessa Jerusalemin temppelin v. 70 jKr. Kuitenkin enkeli Gabriel sanoi selvästi Danielille, että tuo kaikki ”on tapahtuva viimeisenä vihan aikana, sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa.”, 8:19. Tänä päivänä tiedämme, että 70-luku jKr. ei ollut viimeinen vihan aika ja lopun aika, vaan historiaa on jatkunut liki kaksi tuhatta vuotta. Kun lisäksi muistamme, että kahdeksas luku on kirjoitettu hepreaksi, viittaa se siihen, että nämä asiat koskevat ennen kaikkea Israelia ja juutalaisia. Henkilökohtaisesti ymmärrän, että seurakunta on jopa otettu pois ennen noiden asioiden lopullista tapahtumista.

On mielenkiintoista huomata, että nuo Danielin kirjan toisen, seitsemännen ja kahdeksannen luvun profetiat kaikki päättyvät samalla periaatteella. Saatanan viimeinen yritys saada maailman hallinta ja valta murskataan ”ilman ihmiskättä”, ja valta, kunnia ja voima annetaan Ihmisen Pojan kaltaiselle, Ruhtinasten ruhtinaalle!

Tuosta kauriin yhdestä uhkeasta sarvesta kasvaneet neljä sarvea ansaitsevat vielä saada tarkemman selvityksen. Aleksanteri Suuren valtakunta jakaantui oikeastaan neljään pääalueeseen, jotka vastaavat tänä päivänä lähinnä Kreikkaa, Turkkia, Syyriaa ja Egyptiä. Lisäksi ilmoitetaan, että yhdestä noista sarvista kasvoi sarvi, joka oli röyhkeä ja juonissa taitava, ja joka nousi itse Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan (8:23-25). Ymmärrän tuon sarven kuvaavan antikristusta.

Sarven sijainnista annetaan vielä yksi mielenkiintoinen vihje. Sanotaan, että "se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan (Israel) päin", 8:9. Olen usein miettinyt, tuleeko Euroopan alueelle syntyvää liittovaltioita johtamaan eräänä päivänä henkilö, joka haluaa laajentumista nimenomaan etelään päin ja itään päin, tarkoittaen samalla Lähi-itää ja Israeliakin. Viittaus etelään päin voisi merkitä jopa Välimeren etelä rannalla olevia Pohjois-Afrikan valtioita. Silloinhan toteutuisi vanha haave Rooman valtakunnan alueesta jopa kirjaimellisesti.

Danielin kirjan kahdeksannen luvun perusteella uskon tuon sarven eli antikristuksen nousevan jostakin Kreikan tai Turkin alueilta.