69. Kontrolliyhteiskunta

69. KONTROLLIYHTEISKUNTA

Raamatun profetioista löytyy muutama selvä kehityslinja, johon ollaan lopunajan yhteiskunnassa menossa. Ensiksikin ollaan menossa yhden petovallan hallinnan alle, kuten Ilmestyskirjassa sanotaan: ”ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä” (Ilm. 13:7,8). Toinen selvä kehityslinja on, että tuon vallan alla on ennen kaikkea maailman talouselämä: ”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.” (Ilm. 13:16,17). Näistä on seurauksena vielä ainakin yksi kehityslinja. Tuo maailma on täydellinen kontrolliyhteiskunta: ”ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.” (Ilm. 13:15).

Kontrolliyhteiskunnasta oli jo esimakua muinaisessa Rooman valtakunnassa. Joidenkin keisareiden aikana jokaisen kansalaisen tuli pystyä kirjallisella todistuksella todistamaan, että on suorittanut vähintään kerran vuodessa suitsutusuhrin kunnioittaakseen keisaria Jumalana. Tähän tietenkään kristityt eivät voineet suostua, ja siksi he joutuivat valitsemaan jopa marttyyrikuoleman.

Kun ajattelemme tuon raamatun ennustaman kontrolliyhteiskunnan kokonaisvaltaisuutta ja aukottomuutta, niin ymmärrämme, että oikeastaan nuo ennustukset eivät ole voineet aikaisemmin käydä toteen. Vielä esim. sata vuotta sitten elettiin omassa maassammekin pitkälti omavaraistaloudessa. Ei oltu niin riippuvaisia ostamisesta ja myymisestä kuin tänä päivänä. Tänään tilanne on aivan toinen, kun kaikki ovat riippuvaisia toinen toisestaan sekä yhteiskunnasta, ja vielä lisäksi globaaleista yhteyksistä.

Moni uskovakin saattaa epäuskoisesti naurahtaa ajatuksista, joissa kerrotaan kaiken kattavista nykyajan tekniikkaan perustuvista henkilötietorekistereistä tai mikrosiruista. Kuitenkin ollaan jo pitemmällä, mitä monet osaavat edes aavistaakaan. Annan muutaman esimerkin. Lemmikit ja kotieläimet, kuten koirat ja hevoset, on jo meidänkin maassa mikrosirutettu monen vuoden ajan. Eli eläimen nahan alle sijoitetaan pieni muistisiru, johon ohjelmoidaan ”henkilötiedot”. Monista suunnitelmista ja kokeiluista, joissa ihmisiin eri puolilla maailmaa sovelletaan samaa tekniikkaa, saa lukea lähes viikoittain. Elokuussa 2012 oli Helsingin Sanomissa juttu Intian jättimäisestä biometrisestä henkilötietojärjestelmästä. Jo 200 miljoonaa intialaista oli luovuttanut tuohon tietojärjestelmään henkilötietonsa ja sormenjälkensä (kaikki kymmenen sormea) sekä antaneet kuvauttaa kasvonsa ja silmän iiriksensä. Vastineeksi he saivat sattumanvaraisesti valikoituvan 12-numeroisen henkilönumeron.

Yhden hämmästyttävimmistä, mutta samalla profetioiden perusteella täysin odotetusta uutisesta luin Ruotsissa ilmestyvästä Flammor–lehdestä (2/2012, s. 16). Siinä kerrottiin erään göteborgilaisen lukioluokan luokkaretkestä EU-parlamenttiin Brysseliin talvella 2012. Nuo lukiolaiset saivat olla roolipelissä, jossa he parlamentaarikkoina tutustuivat päätöksen tekoon EU:ssa. Tilanne oli tehty täysin todellisuutta vastaavaksi. Asia, johon heidän tuli äänestyksessä ottaa kantaa oli: Tulisiko EU:n kansalaiset varustaa ihon alle laitetulla mikrosirulla. Kuvaruuduissa, jotka olivat oppilaiden edessä, oli teksti, jossa kerrottiin EU-komission olevan täysin vakuuttunut, että he tulisivat tukemaan tätä direktiiviä! Tästä huolimatta enemmistö oppilaista äänesti ”ei”. Seurasi ”lobbausta” asian puolesta, jossa jotkut asiantuntijat kertoivat, mitä etua tuosta olisi. Toisessa äänestyksessä vielä kuitenkin enemmistö äänesti ”ei”. Seurasi vielä hiostuspuheenvuoro parlamentin puhemiehen roolissa olleen taholta. Hän sanoi mm: ”Me toivomme teiltä nyt myönteistä kannanottoa ja sitä kaikki odottavat.” Kolmannen äänestyskerran jälkeen ”kyllä” ääni voitti.

Kaksi asiaa herättää suurta ihmetystä. Ensiksikin, miksi asiat käsitellään tuollaisella painostuksella ja aivopesulla? Ja toiseksi, miksi valittiin äänestettäväksi asiaksi juuri mikrosiru! Eikö EU:ssa olisi nuorille ajankohtaisempiakin asioita? Kaipa se valittiin tarkoituksella, koska tiedettiin, että kyseessä on tulevia EU-päättäjiä! Ja vielä herää epäilys: tuo ei varmaan ollut ainut oppilasryhmä, jolle tämä tehtiin!