46. Toinen sinetti

Tulosta sivuTulosta sivu

Toisen sinetin avaaminen on suuri vastakohta ensimmäiselle sinetille. Valkoinen hevonen muuttuu tulipunaiseksi, veren väriseksi, ja sillä on valta ottaa rauha pois maailmasta. Siis valheellinen rauhan aika muuttuukin yhtäkkiä sodaksi. Antikristus, joka aluksi näyttäytyi rauhan lähettilääksi, paljastaakin todelliset kasvonsa. Mutta maailman on liian myöhäistä katua, koska Antikristukselle on jo annettu liikaa valtaa. Siis huomaa, että Antikristus ei saa kerralla täyttä valtaa, vaan joutuu taistelemaan siitä.

Kai sodan laajuutta kuvastaa sana ”suuri miekka”. Kuitenkaan ei ole kysymys viimeisestä sodasta, vaan Ilmestyskirjassa kuvataan vielä tämänkin jälkeen seurauksiltaan pahempia sotia. Mutta jo tämä antaa esimakua, mikä saatanan todellinen ja lopullinen tarkoitus on: sehän on aina tappaa ja tuhota! Saatana ei edes voi tulla todellisena rauhan lähettiläänä. Hänestähän sanotaankin ”sinä kansojen kukistaja” (Jes. 14:12). Ymmärrän, että tuo Jesajan kirjan kohta, jossa puhutaan Baabelin kuninkaasta, on vertauskuvallinen viittaus niin saatanan lankeemukseen kuin Antikristuksen kukistumiseen! Sitä vastoin, kun Jeesus syntyi maailmaan, ylisti enkelikuoro Jumalaa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.” (Luuk. 2:14).

Kuten olen edellisillä sivuilla sanonut, ymmärrän, että uskovat ovat maailmassa vielä näiden sinettien aikana. Siksihän Jeesus sanookin omilleen rohkaisevat sanat: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” (Matt. 24:6).