45. Valheellisen rauhan aika

Tulosta sivuTulosta sivu

Olen pannut merkille, että kun Lähi-idässä on levottomuutta tai sodanuhka, herää samalla levotonta pohdintaa, onkohan tämä nyt kaiken lopun alkua. Kuitenkin raamattu opettaa selvästi, että lopunajan ahdinkoa edeltää valheellisen rauhan aika. Olen yllä olevaan kuvaan koonnut raamatun paikkoja, jotka selvästi antavat ymmärtää, että ennen kuin Antikristus saa petollisia juonia käyttäen vallan, on rauhan aika, jolloin ihmiset jopa sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään.” Tuo Antikristuksen petos on niin kattava, että se jopa käsittää Lähi-idän, ja Israelkin luopuu siitä äärimmäisen tarkasta rajojen valvonnasta, mikä sillä tänä päivänä on. Ennen tuota voi maailmassa olla vaikka kuinka monta alueellista sotaa ja kahakkaa, mutta ne eivät ole alku lopullisille tapahtumille.

Ihmiskunta toki yrittää epätoivoisesti tänäkin aikana luoda rauhaa maailmaan, joka sinänsä on hyvä ja oikea tavoite. Harva kai on niin sotahullu, ettei rauhaa toivoisi! Mutta miksi ihmiskunta ei saavuta kuin väliaikaisen valheellisen rauhan? Siksi, että se yrittää luoda tuon rauhan ilman Jumalaa ja Rauhan Ruhtinasta! Eihän esim. YK ja EU ole virallisissa julkilausumissa pyytämässä Jumalan apua rauhan saavuttamiseksi. Eiväthän ne edes tunnusta Jumalan auktoriteettia, vaan Jumala halutaan jättää täysin syrjään. Ajattelepas, jos ihmiskunta saavuttaisikin kestävän ja pysyvän rauhan nykyisten ponnistelujen kautta, silloinhan Rauhan Ruhtinas, Herra Jeesus Kristus ”jäisi työttömäksi” tullessaan maailmaan. Hänhän joutuisi vain toteamaan, että täällähän on rauha saavutettu ilman minua! Mutta näinhän ei totisesti tule tapahtumaan. Juuri tuon valheellisen ja petollisen rauhan Antikristus kylläkin saa aikaan ja siihen maailma haksahtaa, ja siihen se on pantukin, koska maailma haluaa kaiken selvittää ilman Jumalaa!

Jopa Antikristus lähtee valloittamaan maailman suosiota valkoisen rauhan kyyhkyn väreissä, valkealla hevosella ratsastaen (Ilm. 6:2). Mutta juuri silloin, kun maailma ajattelee, että nyt on rauha, ”yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niin kuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon”!