25. Israelin sortajat

Tulosta sivuTulosta sivu

Kuvassa on vielä muutamia raamatun kohtia, jotka vahvistavat edellisten sivujen opetuksen. Noissa teksteissähän selvästi sanotaan, että ensin Israel joutui asumaan muukalaisena Egyptissä, sitten sitä sorti Assyria, sen jälkeen Babylonia ”kalusi Israelin luut”! Jesaja eli siis 700-luvulla eKr., jolloin Assyria alkoi sortaa Israelia. Jeremia toimi noin sata vuotta myöhemmin, jolloin puolestaan Babylonia tuli johtavaksi maailmanvallaksi.

Kun tutkimme Danielin kirjan kymmenettä lukua, voimme huomata siitä monta mielenkiintoista asiaa. Daniel oli Hiddekel-virran rannalla, ja hänelle ilmestyi pellavavaatteisiin pukeutunut mies. Kun vertaamme kuvausta tuosta miehestä Ilmestyskirjan ensimmäisen luvun kuvaukseen Kristuksesta, en pitäisi ollenkaan mahdottomana, että Danielille ilmestyi itse Kristus. Mutta olipa hän Kristus tai jokin enkeliruhtinas, ilmoitti hän mielenkiintoisen tiedon, liittyen maailman valtojen taustalla oleviin henkivaltojen taisteluihin! Pellavavaatteisiin puettu mies kertoi taistelustaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja sen jälkeen tulevasta taistelusta Jaavanin (Kreikan) enkeliruhtinasta vastaan. Raamattu antaa meidän siis ymmärtää, että noilla maailman valloilla on ollut ja on omat enkeliruhtinaansa, jotka ovat taistelleet Israelin enkeliruhtinasta Miikaelia ja itse Kristusta vastaan.

Kuitenkin Kaikkivaltias Jumala on voinut käyttää välikappaleinaan jopa noiden valtakuntien yksittäisiä hallitsijoita. Danielin kirjan yhdennentoista luvun alku kertoo, kuinka tuo pellavapukuinen mies kertoo olleensa vahvistamassa ja suojelemassa meedialaista Daarejevesta hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan. Kun katsomme Esran kirjan kuudetta lukua, huomaamme, että juuri Daarejaveksen kautta tuli pakkosiirtolaisuudesta palanneille juutalaisille lupa rakentaa jälleen Jerusalemin temppeli vihollisen valheista ja vastustuksesta huolimatta!

Ilmestyskirjan 17:9 kertoo pedon seitsemästä päästä, jotka symboloivat siis samaa kuin lohikäärmeen seitsemän päätä. Johannekselle annetaan selitys, että nuo seitsemän päätä ovat mm. seitsemän kuningasta, joista viisi on jo kaatunut. Johanneksen aikaan mennessä nuo viisi em. valtakuntaa (Egypti, Assyria, Babylonia, Meedia-Persia ja Kreikka) ja heidän kuninkaansa olivat jo menettäneet valtansa. Ymmärrän, että tuo kuningas sana viittaa laajemmin siihen kuninkuuteen, jota itse kukin noista valtakunnista aikanaan edusti. Kreikan kielessähän kuningas ja valtakunta sana tulevatkin samasta sanajuuresta (maskuliininen basileus = kuningas, ruhtinas ja feminiininen basileia = kuninkuus, valtakunta, kuningaskunta). Jae kymmenen jatkaa ”yksi on”, eli siis Rooman valtakunta oli vallassa Johanneksen aikana. Lopuksi ilmoitetaan, että ”viimeinen ei ole vielä tullut”, antaen ymmärtää, että lopun ajan petovaltio on vielä kerran tuleva.