1. Johdanto

Tulosta sivuTulosta sivu

     JOHDANTO

Tämä luentosarja on pidetty Kansan Raamattuseuran raamattuilloissa Kuopiossa syksyllä 2012. Luentosarjan tarkoitus on antaa lyhyt katsaus raamatun syntyyn ja kokonaisuuteen, sekä kertoa lyhyesti kunkin Raamatun kirjan keskeinen sisältö ja tarkoitus. Olen rohjennut ryhtyä tähän tehtävään tutkittuani raamattua noin neljäkymmentä vuotta, moneen kymmeneen kertaan sen läpi lukien. Apuna Sanan tutkimisessani olen käyttänyt useita eri käännöksiä eri kielillä. Lisäksi olen saanut paljon pääomaa ja aineistoa monista Raamatun selitysteoksista.

Raamatun kokonaisuus alkoi itselleni avautua vasta noin parin- kolmenkymmenen vuoden tutkimisen jälkeen. En tarkoita, etteikö jopa yksi yksittäinen jae voisi puhutella ihmistä, joka ei ole koskaan sen kummemmin lukenut Raamattua. Mutta tarkoitan sitä, että tuolloin aloin hahmottaa Raamatun kokonaisuutta ja yhtenäisyyttä, ja paremmin ymmärtää, mikä itse kunkin Raamatun kirjan tarkoitus ja sanoma on. Tässä suhteessa oma kokemukseni Raamatun tutkimisessa on täysin päinvastainen, kuin erään teologin kommentti vuosia sitten, kun hän sanoi, että mitä enemmän hän on Raamattua tutkinut, sitä sekavammalta se on tuntunut. Jos jostakusta tuntuu tältä, niin todennäköisin syy siihen on, ettei Jumalan Pyhä Henki ole saanut avata sanan aarteita. Tähän voisi ottaa yhden sattuvan vertauskuvan, jonka joskus olen kuullut. Joku voisi vuosikausia istua iltaisin television ääressä ja ihmetellä, kuinka tämmöinen voisi ketään kiinnostaa. Kunnes hän eräänä iltana tajuaisi, että televisiossa on virtajohto ja siinä on myös virtakytkin, josta sen voi laittaa päälle, niin että kuvat alkavat näkyä ja liikkua!

Omaa lähestymistapaani Raamattuun voisi kuvata Paavalin sanoilla: ”niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa”, (Apt. 24:14). Vaikka olenkin saanut teologisen koulutukseni ”Gamalielin jalkojen juuressa” 1970-luvulla (tarkoitan meidän maamme keskeisintä teologista oppiahjoa, Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa), en silti ole omaksunut Raamattua kritisoivaa ja repivää lähestymistapaa. Jos olisin sen omaksunut, olisiko minulla tähteellä Raamatusta ja raamatullisesta uskosta sen enempää kuin eräällä tuon tiedekunnan tunnetuimmalla opettajalla Heikki Räisäsellä. Kun häneltä kysyttiin Suomen Kuvalehden haastattelussa syksyllä 2012, mitä hän uskoo olevan kuoleman jälkeen, vastaus oli: ”Eiköhän se ole siinä.” Eli ei mitään tuonpuoleisuutta, ei mitään kristillistä iankaikkisuustoivoa! Omalta kohdaltani uskon sen, mitä Jeesus sanoo vuorisaarnassa Jumalan sanasta Raamatusta: ”Sillä totisesti minä sanon teille: taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:18).

Usein annetaan erilaisia ohjeita vasta-alkajille Raamatun lukemisesta. Ehkä yleisin ohje on: ”Aloita Johanneksen evankeliumista.” Omasta mielestäni Johanneksen evankeliumi on kuitenkin teologisesti kaikista vaikein evankeliumi! Ainut neuvo, jonka itse saatan antaa, on: ”Aloita Uuden Testamentin alusta.” Toisaalta uskon, että Jumalan Pyhä Henki voi koskettaa ihmistä, lukipa hän Raamattua mistä kohtaa tahansa. Kaikista hälyttävimmän neuvon olen kuullut eräältä uskovalta, joka kertoi uskoon tultuaan saaneensa kokeneelta sielunhoitajalta ohjeen: ”Älä lue Ilmestyskirjaa, ennen kuin olet ollut useamman vuoden uskossa!”  Ja kuitenkin juuri Ilmestyskirja on ainut Raamatun kirja, jossa on suora lupaus sen lukemisesta: ”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat”, (Ilm. 1:3).

Siis ei muuta kuin rohkeasti tutkimaan sanan aarteita!