44. Saarnaaja

Tulosta sivuTulosta sivu

44. SAARNAAJA

Saarnaajan kirja ilmoittaa kirjoittajakseen Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa (1:1). Kun tähän vielä lisäämme kirjan lopussa olevan kuvauksen saarnaajan viisaudesta, ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa jää kuin Salomo. Ja Salomon nimiinhän tuo kirja on juutalaisessakin perinteessä laitettu.

Ehkäpä tunnetuin kohta Saarnaajassa on luvussa kolme oleva runo, jossa kuvataan hienolla tavalla, kuinka kaikella on määräaikansa taivaan alla. Tuon tekstinhän saatamme löytää painettuna korteista tai seinätauluista. Lisäksi lentäväksi lauseeksi on muodostunut Saarnaajan kirjan alussa ja lopussa oleva toteamus: ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta” (1:2; 12:8). Löydämme sieltä myös paljon sananlaskujen tyyppistä elämän viisautta. Ehkäpä lause, jota kristilliseen julistukseen lainataan eniten Saarnaajan kirjasta, on: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä” (3:11).

Kaiken kaikkiaan Saarnaajan kirja ainakin itselleni jää jossakin suhteessa arvoitukselliseksi. Missä elämänsä vaiheessa Salomo tämän kirjan kirjoitti? Ehkäpä hän kirjoitti sen elämänsä ehtoopuolella. Joistakin lauseista jää jopa miettimään, kärsikö Salomo jossakin vaiheessa masennuksesta? Tähän voisivat viitata esim. lauseet: ”Niin minä kyllästyin elämään” (2:17) ja ”niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon” (2:20). Kirja sisältää lisäksi paljon pohdintoja, joihin ei ainakaan suoraan anneta selviä vastauksia.

Salomolla, jos kenellä oli kaikkea, mitä ihmisellä voi maan päällä olla. Jään miettimään, onko Jumala antanut tuon kirjan Vanhaan Testamenttiin siksi, että ymmärtäisimme, etteivät mitkään maalliset arvot ja asiat tässä maailmassa voi sinänsä tuoda tarkoitusta elämään. Salomokin joutui kaiken yltäkylläisyyden keskellä toteamaan: ”turhuuksien turhuus!” Kirja joka tapauksessa päättyy mahtaviin loppusanoihin, jotka sopivat kehotuksen sanoiksi joka aikakaudelle. ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa” (12:13,14).