13. Eläinkunnan luominen

Tulosta sivuTulosta sivu

13. ELÄINKUNNAN LUOMINEN

Eläinkunnan luominen tapahtuu kahden eri päivän aikana, viidennen ja kuudennen. Viidennen päivän aikana luotiin kaikki merieläimet ja linnut. Näiden luomisen yhteydessä on Raamatun ensimmäinen toteamus Jumalan siunauksesta: ”Ja Jumala siunasi ne…” (1.Moos. 1:22)! Kaikki maa eläimet luotiin puolestaan kuudennen päivän aikana. Usein törmää joidenkin uskovien taholta virheelliseen väittämään, että luomiskertomuksen ja evoluutioteorian järjestys ovat sopusoinnussa keskenään. Tämähän ei pidä kuitenkaan paikkaansa! Raamatun mukaan luotiin ensiksi elämä mereen ja sitten luotiin linnut. Evoluutioteorian mukaan elämä merestä siirtyi seuraavaksi maalle, ja sitten vasta kehittyivät linnut. (Evoluutioteoria joutuu monessa kohtaa tekemään ihmeellisiä selityksiä, saadakseen teoriansa uskottavaksi. Yksi tällainen on valaan siirtyminen maalta takaisin mereen sen jälkeen, kun se oli ensin käynyt kuivalla maalla kehittämässä itselleen keuhkot!)

Olen yllä olevaan kuvaan ottanut Jobin kirjan kuvauksen Behemotista, muinaisesta suuresta maaeläimestä, jonka alkuperä jää tietyllä tavalla arvoitukseksi, samoin kuten Leviatanin. Vanhemmat käännökset jättävätkin nuo sanat kääntämättä, mutta meidän uusin kirkkoraamattumme käännös on torsolla tavalla yrittänyt keksiä sille suomalaisen nimen, nimittäen sen virtahevoksi! Jos vähänkään lukee tuota tekstiä, voi helposti vetää johtopäätöksen, ettei se ainakaan virtahepo ole. Vai sopiiko virtahepoon kuvaus: ”Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun.” Setripuu vastaa suunnilleen meidän kuusta tai mäntyä. Suurimmat dinosaurukset ovat saattaneet olla joidenkin arvioiden mukaan jopa 40-50 metriä pitkiä. Ei siis mikään ihme, jos niiden häntä olisi ollut jopa parikymmentä metriä pitkä, kuten setripuu! Nykyarvioiden mukaan dinosaurukset eivät laahustaneet häntäänsä, vaan kykenivät ojentamaan sen suoraksi aivan kuten Jobin kirjan kohta asian kuvaa.

Marxilainen ateisti, edesmennyt prof. Stephen Jay Gould, joka oli paljon tutkinut fossiileja, on sanonut: ”Ainoa eläin, mihin tuo behemotin kuvaus sopii, on dinosaurus.” Mutta kuitenkin vannoutuneena evolutionistina hän ei voinut hyväksyä ajatusta, että ihminen olisi elänyt yhtä aikaa dinosaurusten kanssa. Niinpä hän selitti, että Jobin kirjan kirjoittaja viittasi löytämiinsä fossiileihin. Jos taas viitsimme edes vähän lukea Raamatun kuvausta, niin voimme olla varmoja, että Jobin kirjan kirjoittaja ei ollut vaikeasti tunnistettavien kivettyneiden fossiilien äärellä, vaan puhui elävästä olennosta, jonka lihakset ja jänteet olivat nähtävillä: ”Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut”, (Job 40:11,12). Samalla voimme kysyä, että mistähän moniin dinosauruksia esittäviin muinaisiin luolamaalauksiin niiden tekijät saivat aiheensa!

(Yllä olevassa kuvassa oleva dinosauruksen kuva on Luominen lehden numerossa 4, sivulla 34.)