22. Toinen Mooseksen kirja

Tulosta sivuTulosta sivu

22. TOINEN MOOSEKSEN KIRJA

Toisen Mooseksen kirjan kreikankielinen nimi Exodus kertookin sen keskeisimmän sanoman, eli Israelin kansan lähdön Egyptistä erämaavaellukselle. Jumala oli kutsunut Mooseksen kansansa vapauttajaksi Egyptin orjuudesta. Israelin kansa oli joutunut suureen ahdinkoon siinä orjantyössä, johon faarao oli heidät alistanut. Faaraolta oli lisäksi tullut hirvittävä käsky, jonka mukaan kaikki heprealaisille syntyvät poikalapset oli surmattava. Tämä oli saatanan ensimmäinen yritys eliminoida koko Israelin kansa maan päältä. Jos kaikki israelilaiset poikalapset olisi tapettu, ei koko Israelin kansaa olisi enää ollut olemassa sadan vuoden päästä. Saatana olisi voinut silloin todeta Jumalalle: ”Kuinkas nyt aiot toteuttaa lupauksesi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen?”

Meidän on hyvä muistaa tämä, kun luemme Raamattua, historiaa ja tämän päivän uutisia. Saatana vihaa ennen kaikkea Israelia, koska sillä on Jumalan lupaukset. Jos Israelin kansa voitaisiin tuhota ja kokonaan hävittää, silloin ei Raamatun lupaukset yksinkertaisesti voisi täyttyä. Siksi saatamme lukea Raamatun lehdiltä tai historian kirjoista, kuinka saatana on yrittänyt toteuttaa tuon suunnitelmansa useita kertoja vuosituhansien aikana. Sen viimeisin yritys tapahtui Natsi-Saksan ja Hitlerin toimesta viime vuosisadalla. Tuo yritys ei jää kuitenkaan viimeiseksi, vaan Raamatun ennustusten mukaan saatana tulee yrittämään sitä vielä kerran Antikristuksen kautta.

Faarao päästi Israelin kansan lähtemään vasta kun viimeinen kymmenestä vitsauksesta toteutui. Jokaisessa egyptiläisessä kodissa kuoli esikoinen, aina faaraon esikoisesta orjattaren esikoiseen asti, ynnä karjan esikoiset. Jumala oli antanut Mooseksen kautta israelilaisille ohjeen pääsiäisen viettämisestä, suojatakseen oman kansansa esikoisten surmalta. Israelilaisten tuli sivellä ulko-oviensa pihtipielet uhrikaritsan verellä, jotta tuhoojaenkeli kulkisi heidän kotinsa ohi. Samalla Israelin kansalle annettiin käsky pääsiäisen viettämiseen kautta sukupolvien. Kristittyinä ymmärrämme, että tuo juutalainen pääsiäinen uhrikaritsoineen on esikuva siitä sovitustyöstä ja vapautuksesta, jonka Kristus aikanaan tuli tuomaan koko maailmalle.

Lähtö Egyptin orjuudesta ja kulku Kaislameren läpi oli järisyttävä ja ikimuistoinen tapahtuma Israelin kansalle. Läpi Vanhan Testamentin tuota tapahtumaa muistellaan yhä uudestaan ja uudestaan! Uutinen siitä oli kiirinyt myös ympärillä oleviin kansoihin, ja se myös osaltaan selittää, miksi israelilaiset saivat niinkin rauhassa kulkea vuosikymmenien ajan erämaavaelluksellaan kohti luvattua maata. Jumalan kauhu oli vallannut naapurikansat! Mutta tuo lähtö Egyptin orjuudesta ja pitkä erämaavaellus on myös esikuva meille kristityille. Uskontielle lähteminen on samanlainen Jumalan teko ja ihme, kuin oli exodus israelilaisille. Jumala voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi ja katkoa kaikki ne siteet, joilla kiusaaja yrittää sitoa ja estää uskontielle lähtemisen. Myös vuosikymmeniä kestänyt vaellus hirvittävässä erämaassa on sattuva esikuva uskonvaelluksesta läpi koettelemusten ja kiusausten, (vrt. 5. Moos. 8:15). Oikeastaan noin suurella kansalla, jolla oli mukanaan myös pienet lapset ja karja, ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä noissa olosuhteissa. Mutta Jumala antoi heille ravinnon (mannaa satoi taivaasta), hankki ihmeellisellä tavalla vettä, suojasi heitä pilvellään päivällä porottavalta auringolta, opasti heitä pilvi- ja tulipatsaallaan päivin ja öin, eikä heiltä edes vaatteet ja kengät kulunee! Jos vertaamme tätä uskonvaellukseen, voisi sanoa, että inhimillisesti ajatellen selviäminen omin voimin tässä hirvittävässä elämän erämaassa olisi täysin mahdotonta, mutta Herra voi kantaa omansa läpi vaarojen voittajina perille saakka.

Toisesta Mooseksen kirjasta löydämme myös meille tämän ajan kristityillekin tutut kymmenen käskyä. Kun vertaamme meille tuttua käskyjen jaotusta Raamatun tekstiin, huomaamme siinä yhden huomattavan eron. Toinen käsky, joka kieltää Jumalan kuvan tekemisen, on meidän luettelosta jätetty pois. Sitä vastoin viimeinen käsky, joka kieltää kaiken lähimmäisen omaisuuden himoitsemisen on meidän luettelossa jaettu kahdeksi käskyksi, jotta käskyjen kokonaismäärä kymmenen säilyisi. Mistä tämä johtuu? Ilmeisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että roomalaiskatolinen kirkko halusi poistaa käskyn, jonka olisi voinut tulkita kieltävän ”kuvien kumartamisen”! Luther jätti käskyjen jaotuksen siihen muotoon, jonka oli äitikirkoltaan oppinut. Tarkkaan sanottuna on nykyään olemassa kolme käskyjen jaottelutapaa: 1) juutalainen, 2) katolinen/luterilainen ja 3) protestanttinen/ortodoksinen.

Toisesta Mooseksen kirjasta löydämme myös kolmannen liiton, jonka Jumala teki ihmisten kanssa, (2. Moos. 19:1-6). Tämä kolmas liitto rajoittui tiettyyn ryhmään, eli israelilaisiin. Samalla huomaamme, että tuo liitto oli ehdollinen: ”Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni…” Raamatun myöhemmiltä lehdiltä huomaamme, että Israelin kansa ei pystynyt täyttämään tuon liiton ehtoja, ja niinpä tuo lupaus ”pappisvaltakuntana ja pyhänä kansana” olemisesta otettiin heiltä ainakin väliaikaisesti pois, (vrt. Matt. 21:43). Jumala teki tuon liittonsa Israelin kanssa kolmantena kuukautena siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta. Ajallisesti se siis sattuu samalle ajalle kuin helluntaijuhla. Huomaamme mielenkiintoisen yksityiskohdan, kun vertaamme vanhan liiton ja uuden liiton toteutumista. Vanhan liiton solmimisen jälkimainingeissa kuoli kansaa noin kolmetuhatta miestä (2. Moos. 32:28), mutta uuden liiton seurauksena tuli uskoon noin kolmetuhatta sielua, (Apt. 2:41)! Ovatko nuo luvut pelkkää sattumaa, en tiedä, mutta sen tiedän, että uusi liitto on joka tapauksessa noin paljoa parempi!

Toisen Mooseksen kirja loppuluvut kertovat yksityiskohtaiset ohjeet, jotka Moosekselle annettiin Ilmestysmajan rakentamista ja pappien virkapukujen valmistamista varten. Raamattu korostaa, että Mooses teki kaiken sen mallin mukaan, mikä hänelle Siinain vuorella näytettiin. Saman esikuvan mukaan rakennettiin myöhemmin Salomon temppeli ja sitä seurannut Jerusalemin temppeli, jossa Jeesuskin aikanaan usein vieraili.