55. Joona

55. JOONA

Kertomus Joonasta on yksi eniten kritisoituja modernin raamatun tutkimuksen taholta. Kuitenkin Joona on yksi niistä harvoista Vanhan Testamentin profeetoista, joihin Jeesus nimeltä mainiten viittasi. Eikä Jeesus viitannut julistuksessaan Joonaan ainoastaan henkilönä, vaan Hän samastui myös niihin ihmeellisiin tapahtumiin, joita Joona joutui kokemaan: ”Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:40). Jeesus ei siis sanonut, että juutalaisen legendan mukaan Joonas oli meripedon vatsassa, vaan Hän piti asiaa täysin totena!

Joonan ja Jeesuksen kokemuksessa oli yhteisenä piirteenä ensiksikin ajallinen kesto: ”kolme päivää ja kolme yötä.” Monelle kristitylle herää tietenkin nyt kysymys, kuinka pitkäperjantaista pääsiäisaamuun voisi olla kolme päivää ja kolme yötä! Selitys lienee yksinkertaisesti siinä, että kristillisten kirkkojen pääsiäisajan juhlakalenteri ei ole yhdenmukainen juutalaisen pääsiäisen vieton kanssa. (Olen selittänyt tätä tarkemmin sivulla 23 juutalaisten juhla-aikojen yhteydessä.) Toinen yhteinen piirre Joonan ja Jeesuksen kokemuksessa oli hyljätyksi tuleminen Isän Jumalan taholta. Jeesus toi julki kokemansa huutamalla: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Joona puolestaan puki kokemuksensa sanoihin: ”Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti” (2:7). Joonaa ja Jeesusta yhdisti myös eräs maantieteellinen seikka. Joona, Amittain poika oli kotoisin lähellä Nasaretia, joka vuosisatoja myöhemmin tuli olemaan Jeesuksen kotikaupunki.

Joona sai Jumalalta käskyn mennä julistamaan tuomion sanoja suureen Niiniven kaupunkiin, joka oli tuon ajan maailmanvallan Assyrian pääkaupunki. Tämä tapahtui noin 750 eKr.  Jumalalta saatu tehtävä tuntui kuitenkin Joonasta liian vaikealta, ja niinpä hän nousi laivaan paetakseen Tarsiiseen, joka tarkoittaa nykyistä Espanjaa. Jumalan kutsua ei kuitenkaan ole helppo paeta, eikä siinä onnistunut Joonakaan. Merelle nousi kova myrsky ja Joona joutui tunnustamaan merimiehille, että hän oli paossa Jumalan kutsua. Joona heitettiin hänen omasta pyynnöstään mereen, myrsky laantui ja ainakin Joonan ensimmäinen todistuspuheenvuoro oli kantanut runsasta hedelmää: merimiehet antoivat kunnian Jumalalle, uhrasivat uhreja Herralle ja tekivät lupauksia! Moni saarnamies olisi iloinen, jos saisi näin loistavat tulokset jo ensimmäisen todistuspuheen jälkeen!

Yksi perinteisiä raamatun kertomuksiin liittyviä vääriä sanontoja on, että Joona olisi ollut valaskalan vatsassa. Raamattu ei kuitenkaan puhu mitään valaskalasta, vaan käyttää sanontaa ”suuri kala” tai ”meripeto”. Kun Joona sai sitten toistamiseen käskyn mennä julistamaan sanomaa Niiniven tuhoutumisesta, olivat tulokset loistavia: ”Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin” (3:5). Mikä sai aikaan tämän valtavan herätyksen? Totta kai Jumala voi vaikuttaa herätyksen ja synnin tunnon siellä missä tahtoo, mutta jää silti kysymään, valmistiko Jumala maaperää siten, että käytti kaukoviisaudessaan Joonan pakenemista hyödykseen. Nuo pelastuneet merimiehethän olivat kokeneet valtavan ihmeen. He myös tiesivät, että Joonan tehtävä oli ollut mennä julistamaan tuomion sanoja Niinivelle. Palattuaan maihin he varmasti kertoivat noista ihmeellisistä meritapahtumista myös Niinivessä. Ehkäpä kaupunki jo osasi odottaa tuomion sanoman julistajaa!

Joonan reaktio Niiniven asukkaiden parannuksen tekoon ja Jumalan tuomion peruuntumiseen tuntuu meistä tietysti hieman ihmeelliseltä. Mutta kun muistamme, että Joona saarnasi tuon saarnan yli seitsemän sataa vuotta ennen kuin evankeliumi varsinaisesti julistettiin pakanakansoille, ja kun muistamme sen paheellisen elämän, mitä tuo suuri kaupunki vietti, on meidän ehkä helpompi ymmärtää Joonaa. Oikeastaan Joonahan ajatteli ja toimi sen ajan juutalaisen ajattelun mukaan. On hienoa huomata, että Jumalan suvereeninen armahtavaisuus tuli jo tuossa vaiheessa noin järisyttävällä tavalla esille. Me olemme tottuneet siihen evankeliumin sanoman kautta, ja meidän on helpompi ”hyväksyä” Jumalan toimintatapa Niiniven kohdalle, mutta Joonan aikaisille juutalaisille ajatus Jumalan armon kuulumisesta pakanoille oli vieraampi! Jumala perusteli Joonalle armahtavaisuuttaan myös sanomalla: ”Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen” (4:11). Sanonta ilmeisesti viitanneen siihen, että kaupungissa oli noin monta vastasyntynyttä tai pientä lasta, jotka eivät vielä erottaneet oikeaa kättä vasemmasta!

Kuitenkin historian lähteistä saatamme huomata, ettei Joonan tuomion julistuksen sisältö ollut täysin katteeton. Jumalan tuomiot tosiaankin kohtasivat Niiniveä niin, että se tuhoutui, mutta tämä kaikki tapahtui vasta sata viisikymmentä vuotta myöhemmin! Katumuksen ja parannuksen teon kautta Jumalan tuomiot siis siirtyivät. Eikö tämän kertomuksen pitäisi rohkaista meitäkin rukoilemaan läheistemme, kansamme, esivallan jne. puolesta. Jumala voi todellakin näin inhimillistä sanontaa käyttäen katua sitä pahaa, jota Hän on aikonut tehdä (3:10)!

Maininnan profeetta Joonasta löydämme myös muualta Vanhasta Testamentista. Israelin kuninkaan Jerobeamin hallitusajalta on Kuningasten kirjoihin tallennettu tieto: ”Näin kävi toteen se, minkä Herra, Israelin Jumala, oli puhunut Gat-Heferistä kotoisin olevan palvelijansa Joonan, Amittain pojan, suulla.” (2. Kun 14: 25).