66. Markuksen evankeliumi

Tulosta sivuTulosta sivu

66. MARKUS

Markus on lyhin kaikista evankeliumeista, ja perinteisesti sen on ajateltu olevan vanhin evankeliumi. Toisten tutkijoiden mukaan Matteus on kirjoitettu ennen Markusta. Markus, joka oli Barnabaan serkku, toimi sekä Paavalin, että Pietarin avustajana ja työtoverina heidän lähetysmatkoillaan (Apt. 12:25; Kol.4:10 ja 1. Piet. 5:13).

Markuksen evankeliumia onkin usein kutsuttu ”Pietarin evankeliumiksi”. Kulkiessaan Pietarin kanssa yhteisillä lähetysmatkoilla Markus kuuli Pietarilta paljon kertomuksia Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta. Pietarihan ei itse kirjoittanut evankeliumia, vaan ainoastaan kaksi kirjettä. Ajatteliko Pietari, että tuon tehtävän hänen puolestaan voi tehdä nuori ja kirjallisesti lahjakas Markus? Joka tapauksessa Markuksen evankeliumissa on useita asioita, joista voisi päätellä, että noiden tietojen valtuuttajana on yksin Pietari.

Vain Markus mainitsee Jeesuksen nuhtelevat sanat Pietarille: ”Mene pois minun luotani saatana” (8;32, 33). On oikeastaan helppo kuvitella, että kukaan muu evankelistoista ei halunnut tuoda Pietarista julki tuollaista kielteistä yksityiskohtaa, mutta Pietari itse halusi sen kertoa julkisesti. Markus on myös ainoa evankelista, joka mainitsee Jeesuksen ennussanat Pietarille viimeisenä yönä: ”ennen kuin kukko kahdesti laulaa…” (14:30). Muut evankelistat eivät kerro, että kukko lauloi kahdesti. Voi taas hyvin kuvitella, kuinka Pietari jälkeenpäin muisteli, kuinka kukko lauloi ensimmäisen kerran, mutta hän ei siihen ”herännyt”. Näinhän se on usein meidänkin uskon elämässä! Kyllä Herra meitä varoittaa, ja kukko laulaa, mutta me vaan mennään täysin sokeina eteenpäin! Vasta kun lopulta rysähtää kunnolla, me herätään!

Toisaalta Markus ei myöskään mainitse joitakin myönteisiä asioita Pietarista. Jeesuksen valtavaa lupausta Pietarille: ”tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita”, ei suinkaan kerro Markus, vaan Matteus (Matt. 16:18). Markus ei myöskään kerro Pietarin anteeksisaamista Tiberiaan järven rannalla Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, vaan sen kertoo Johannes (Joh. 21:15-19). Ilmeisesti taas Pietarin nöyryys ja vaatimattomuus esti niiden mainitsemisen.

Markus on myös ainoa, joka kertoo eräästä salaperäisestä nuorukaisesta, joka oli Getsemanen puutarhassa viimeisenä yönä, kun Jeesus rukoili siellä tuskissaan (14:51, 52). On arveltu, että tuo nuorukainen oli Markus itse! Joidenkin tulkintojen mukaan yläsali, jossa Jeesus söi opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian, olisi kuulunut Markuksen vanhemmille. Tässä tapauksessa nuori Markus olisi voinut hyvinkin lähteä uteliaisuuttaan seuraamaan Jeesusta ja opetuslapsia näiden poistuessa yömyöhään yläsalista Öljymäelle.

Toisin kuin Matteus, Markus ei viittaa useinkaan Vanhan Testamentin kirjoituksiin. Löydämme häneltä vain yhden kohdan, jossa hän käyttää sanontaa ”niin kuin on kirjoitettuna…”, ja se on viittaus profeetta Jesajaan (1:1,2).

Markuksen evankeliumin voisi oikeastaan jakaa kahteen pääosaan: alkuosaa, joka kertoo tapahtumista pohjoisessa eli Galileassa, ja loppuosaan, joka kertoo Jeesuksen elämän loppuvaiheet Juudeassa. Hän kertoo siis vain yhdestä Jeesuksen matkasta Jerusalemiin. Markus keskittyy ennen kaikkea siihen, mitä Jeesus teki. Löydämme häneltä mm. kahdeksantoista Jeesuksen tekemää ihmettä. Evankeliumissa mennään ikään kuin vauhdilla eteenpäin, koko ajan tapahtuu. Opetusosioita hänellä ei ole kovinkaan paljon, ja Jeesuksen vertauksista hän mainitsee vain neljä, kun taasen Matteuksella vertauksia on kahdeksantoista ja Luukkaalla yhdeksäntoista.

Evankeliumin loppu jää omalla tavallaan arvoitukseksi, koska loppujakeet 16:9-20 puuttuvat vanhimmista käsikirjoitusten kopioista (huom! alkuperäiset käsikirjoituksethan eivät ole säilyneet). Vanhimmat kopiot siis päättyvät kertomukseen naisista, jotka pakenivat Jeesuksen haudalta, sanoihin: ”eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.” Toisaalta on itsestään selvää, että ei Markus voinut päättää evankeliumiaan tälläkään tavalla! Mitä siis tapahtui alkuperäiselle loppujaksolle, jää arvoitukseksi. Evankeliumin nykyinen loppu on joka tapauksessa jo varhain tarpeeksi arvovaltaiselta taholta siihen kirjoitettu, ja huokuu samaa henkeä, jota koko muukin evankeliumi.