39. Runo- ja mietekirjat

Tulosta sivuTulosta sivu

39. RUNO- JA MIETEKIRJAT

Vanhan Testamentin kolmannen pääosan muodostavat runo- ja mietekirjat. Juutalaisessa Vanhan Testamentin jaottelussa ne kuuluvat siihen osioon, johon Jeesus viittasi käyttämällä sanontaa ”kirjoitukset” tai ”psalmit”. Niiden kirjoittajat yleensä mainitaan. Ainoastaan Jobin kirjan ja joidenkin psalmien kirjoittajat jäävät tuntemattomiksi.

Tunnetuimmaksi ja luetuimmaksi runo- ja mietekirjaksi länsimaiselle kristitylle ovat varmastikin tulleet psalmit. Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että raamatun kustantajat ovat yleensä ottaneet ne mukaan Uuden Testamentin painokseensa. Jokainen suomalainen on kenties jo peruskoulun ala-asteella saanut omakseen kirjan ”Uusi Testamentti ja Psalmit”.

Kuten tämän osion yleisnimikin antaa ymmärtää, runo- ja mietekirjat ovat pääsääntöisesti runomuotoon kirjoitettuja. Heprealaisessa runomuodossahan yleensä, kuten esim. meidän Kalevalassa, sama asia sanotaan peräkkäin kahdella eri tavalla. Runomuotoiseen tekstiin liittyy myös opetuksellinen etu: asia jää helpommin mieleen. Runo- ja mietekirjoissa on syvällistä viisautta ja opetusta elämän eri aloilta. Vanhin näistä kirjoista on todennäköisesti Jobin kirja, joskin sen syntyajankohdasta ei ole varmaa tietoa. Myöskin jotkut psalmeista ovat syntyneet verrattain varhain. Näitä ovat esim. 1400 –luvulla eKr. erämaavaelluksella syntyneet psalmit. Nuorimpia tämän osion kirjoista ovat puolestaan ne psalmit, jotka ovat syntyneet pakkosiirtolaisuuden aikana 600 –luvulla eKr. tai sen jälkeen.