6. Raamatun käännöksiä eri kielille

6. RAAMATUN KÄÄNNÖKSIÄ ERI KIELILLE

Raamatun tie esim. suomenkielisenä meidän käsiimme ei ole itsestään selvä asia. Vanha Testamenttihan on siis alun perin kirjoitettu hepreaksi ja Uusi Testamentti kreikaksi. Yllä olevaan kuvaan olen koonnut Raamatun käännösten tärkeimmät virstanpylväät.

Järkyttävintä tuossa historiassa on havaita se vastustus, joka katolisen kirkon taholta (ja samalla saatanan taholta) kohtasi tuon ajan Raamatun kääntäjiä. Jan Hus ja William Tyndale poltettiin roviolla! John Wycliffin  ja hänen seuraajiensa elämäntyö Raamatun kääntäjinä on tullut tutuksi ympäri maailmaa. Eipä siis ihme, että saatanan raivo oli niin hirmuinen Wycliffin elämäntyötä kohtaan, että jopa hänen luunsa kaivettiin esiin ja poltettiin roviolla! Totta kai kiusaaja olisi halunnut, että Raamattua olisi luettu jumalanpalveluksissa vain latinaksi, jolloin sitä olisi ymmärtänyt lähinnä papisto!

Jumala varjeli kuitenkin uskonpuhdistajamme Martti Lutherin, vaikkakin hänen aikalaisensa Tyndale poltettiin roviolla. Lutherin yksi periaate olikin, että Raamattua on jokaisen saatava lukea omalla äidinkielellään. Lisäksi yksi Lutherin periaate oli kääntää Raamattua suoraan alkukielistä, hepreasta ja kreikasta. Kun siis otat suomenkielisen Raamatun käteesi, muista, että monet ovat jopa marttyyrikuolemallaan uhmanneet sitä vastustusta, jolla kiusaaja on yrittänyt estää tuon kirjan kulkeutumisen käsiisi!

Suomenkielisistä käännöksistä voisi sanoa, että vuoden 1776 Bibliassa on pyritty sanatarkkaan käännökseen. Sitä on vieläkin saatavilla (ainakin Rauhanyhdistykseltä). Tuo käännös kuulostaa tänä aikana kömpelöltä ja ”kapulakieliseltä”, mutta on erittäin mielenkiintoinen sanatarkoissa käännösratkaisuissaan. Myös edellisessä kirkkoraamatussamme (vuoden 1933/38 käännös) on pyritty sanatarkkuuteen, ja monet suomalaiset asiatuntijat sanovatkin, että se on kaiken kaikkiaan ”yksi maailman parhaimmista käännöksistä”. Nykyisestä kirkkoraamatustamme (vuoden 1992 käännös) sanotaan, että se on käännetty ns. dynaamisen ekvivalenssin periaattein (tarkoittanee jotakin tunne- ja asiasisällölle etusijan antamista). Se on joka tapauksessa enemmän kuin aikaisemmat versiot käännöskomitean tulkintaa, jossa alkutekstin merkitys helposti muuttuu (totta kai käännös on aina tietyssä määrin tulkintaa, koska alkukielistä kääntäminen on joskus jopa mahdotonta). Valitettavasti vuoden 1992 käännöksessä VT:n ja UT:n yhteyttä on myös pyritty hämärtämään. Uusi Raamattu kansalle käännös (2012) pyrkii olemaan mahdollisimman sanatarkka. Voisi sanoa, että se on ”sanavastaava, nykyaikainen käännös”.

Jos suinkin mahdollista, Raamattua kannattaa tutkia ja lukea monilla eri käännöksillä ja eri kielillä. Aina avautuu uutta!